Elävöitä puutarhaa luonnon ehdoilla

avoimet-puutarhat2016-005

Vesiaihe elävöittää puutarhaa, kerää hulevesiä ja tuo puutarhaan biodiversitettiiä. Kuva Timo Taulavuori

Puutarhaliiton paikallisyhdistysten vuoden 2017 teemana on ”Puutarha luonnon ehdoilla”. Teeman avulla halutaan innostaa kotipuutarhureita rakentamaan ja hoitamaan pihaa mahdollisimman luonnollisesti ja kestävällä tavalla ympäristön näkökulmasta. Toimivassa puutarhassa sekä kasvit, eläimet että puutarhuri voivat mainiosti.

Vaali monimuotoisuutta

Kun kotipuutarhaa rakennetaan luonnon ehdoilla, tavoitteena on säilyttää ja rikastuttaa ympäristön monimuotoisuutta ja hyödyntää luonnon omia menetelmiä. Yksi tärkeimmistä periaatteista on oman pihan kiertotalous. Puutarha- ja kotitalousjätteiden sisältämät ravintoaineet kierrätetään pihassa. Maan humuspitoisuutta lisätään kompostoinnin ja katteiden avulla. Hyvä ja humuspitoinen kasvualusta edistää maan elävyyttä ja lisää hyödyllisiä pieneliöitä.

Myös pihan vesitaloudesta pidetään hyvää huolta niin, että sadevettä kerätään kastelua varten ja mahdollinen liika vesi kerätään joko pihan lampiin tai imeytetään painaumiin, joita voidaan myös rakentaa varta vasten tätä varten. Vesiaiheet pihassa tuovat eloisuuttaa puutarhaan ja niiden avulla saadaan lisää eliöstöä pihaan. Muun muassa sammakot ja vesiliskot syövät haitallisia hyönteisiä ahkerasti. Lainsäädännön mukaan jokaisen tontinomistajan pitäisi käyttää tai imeyttää pihalleen satanut vesi (hulevesi) omalla tontilla. Kookkaat kasvit ovat parhaita vedenkäyttäjiä ja ne ehkäisevät samalla myös eroosiota ja tulvia.

Rikkakasveista eroon

Rikkakasvien torjunnassa käytetään pääsääntöisesti mekaanisia menetelmiä. Maanpeitekatteiden ja tiheiden istutusten avulla voidaan vähentää rikkakasvien määrää olennaisesti. Rikkakasvien kitkemisen lisäksi niitä voi hyvin hävittää liekittämällä tai esimerkiksi kuuman veden tai vesihöyryn avulla alueilta, joilla ei ole muita kasveja. Kemiallista torjuntaa vältetään, koska sen tiedetään muuttavan maan mikrobistoa. Hyötykasvimaan hoitoa helpottaa esimerkiksi lavaviljely, jolloin kitkeminen on vaivatonta ja esimerkiksi etanoiden torjunta helppoa.

Tuholaisten ja kasvitautien torjunnassa tärkeintä on pihan monimuotoisuuden vaaliminen ja ennakoivat toimenpiteet. Esimerkiksi samettiruusut toimivat vihannesmaalla hyvinä karkottajakasveina ja linnunpöntöt lisäävät hyönteisiä syöviä lintuja pihapiirissä. Muutaman päivän välein tehtävä kasvinsuojelukierros on myös tehokas. Silloin voi havaita alkavat ongelmat ja poimia kasveista ensimmäiset kirvat, liljakukot ja haitalliset etanat. Tarvittaessa käytetään mahdollisimman luonnonmukaisia torjunta-aineita ja -menetelmiä. Esimerkiksi omenapuut ja marjapensaat voi tarvittaessa ruiskuttaa keväällä rypsiöljyseoksella, jotta kirvat, kempit ja punkit pysyvät loitolla.

Huolehdi hyvästä kasvukunnosta ja viihtyvyydestä

Luonnonmukaisessa puutarhassa kasvaa paljon erilaisia kasveja, mikä vähentää yksipuolisen puutarhan kasvinsuojeluongelmia. Puut toimivat parhaiten pihan hiilivarastojen rakentajina, koska ne sitovat ilmasta tehokkaasti hiilidioksidia ja estävät näin ilmastonmuutoksen etenemistä pienessä mittakaavassa. Istutuksia kalkitaan, kastellaan ja lannoitetaan tarvittaessa, jotta kasvukunto ja kasvien kestävyys kasvintuhoojia vastaan pysyy hyvänä. Muutoin vältetään liiallisia hoitotoimenpiteitä ja suositaan aina mahdollisimman luonnonmukaisia materiaaleja ja lannoitteita. Myös kasveista omaan pihaan valikoidaan ne lajit, jotka sopeutuvat sinne parhaiten.

Kotipuutarhan hoitoa helpottavat selkeät istutusryhmät ja kulkuväylät. Luonnonmukaisessa puutarhassa nurmialueet voidaan korvata pari kertaa kesässä niitettävillä kukkaniityillä tai metsänpohjakuntalla. Jos puutarhasta tehdään metsämäinen, lähiluonnon kasvillisuus viihtyy paremmin puiden ja pensaiden alla kuin huonosti kasvava nurmikko.

Hyvässä puutarhassa suositaan perhosia ja muita hyönteisiä houkuttelevia kasveja ja sinne rakennetaan sopivia koloja ja kantoja hyönteisiä varten. Suositut hyönteishotellitkin sopivat puutarhaan. Monipuolinen hyönteiskanta edistää kukkien pölyttymistä sekä tasapainoa hyvien ja ei toivottujen hyönteisten välillä. Esimerkiksi pehmeälehtiset puut kuten lehmus, raita, pähkinäpensas ja hevoskastanja ovat hyviä hyödyllisten petopunkkien koteja.

Ennen kaikkea puutarhaharrastaja viihtyy puutarhassa luonnon ehdoilla. Siellä riittää näkemistä, tekemistä ja koettavaa jokaiselle vuoden päivälle. Luonnon ehdoilla oleva puutarha lisää meidän kaikkien hyvinvointia, vähentää stressiä ja parantaa sekä henkistä että fyysistä hyvää oloa. Kun puutarhaa ajattelee kokonaisuutena, sen avulla oppii ymmärtämään paljon luonnon toiminnasta ja kiertokulusta.

Puutarhaliitolla on 35 paikallisyhdistystä, joiden yhteystietoja löytyy Puutarhaliiton sivuilta. Lisätietoa pihan luonnonmukaisuudesta:

Puutarha VERSOOo Vallilassa 13.5.17!

kotipuutarha_versoo_14052016-8310

Kuva: Maija Astikainen

Kaupunkilaisten oma puutarhatapahtuma, Kotipuutarha VERSOOo, valtaa Konepajan Brunon äitienpäivän aattona Helsingin Vallilassa. VR:n historiallisessa veturihallissa pidettävät markkinat järjestetään nyt toista kertaa.

Tapahtumassa on myynnissä parhaaseen istutusaikaan taimia niin kasvimaalle, parvekkeelle kuin kesämökeille. Erikoisteemoina ovat parvekkeiden sisustaminen ja hyötyviljely.  Sata ensimmäistä pääsee istuttamaan oman parvekeperunansa!

Kaupunkilaisten kiinnostus puutarhaharrastamiseen on lisääntynyt huimasti viime vuosina. Moni halua viheriöittää kerrostalon pihaa, sisustaa lasitettuja parvekkeita tai viljellä omalla ikkunalaudalla hyötykasveja. Kaupunkiviljely tuo iloa ja hyötyjä harrastajille.

Tapahtumassa niin parveke-, mökki- kuin palstaviljelijöille on tarjolla hyviä neuvoja, miten onnistua kasvien kasvattamisessa ja puutarhan rakentamisessa. Neuvoja antavat muun muassa Kotipuutarha-lehden toimittajat ja Marttaliiton asiantuntijat. Samalla on myös mahdollisuus ostaa siemeniä, yrttien, kesäkukkien ja vihannesten taimia suoraan tuottajilta parhaaseen istutusaikaan. Myynnissä on esimerkiksi suosittuja pioneita.

Tapahtuman järjestävät Puutarhaliitto ry ja Kotipuutarha-lehti yhteistyössä Puhtaasti Kotimainen ja Kauniisti Kotimainen -kampanjoiden kanssa.

Puutarhojen salainen historia – kasviarkeologialla selvitetään puutarhaviljelyä jopa keskiajalle asti

43aba890-1bc3-4d52-84fd-8b9e9466e482-w_960

Hulluruoho. Kuva: Teija Alanko.

Helsingin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa pystyttiin valaisemaan Suomen ja Ruotsin historiallisten puutarhojen viljelyä aina keskiajalle asti. Yksi löydetyistä kasvilajeista oli rohtonakin yleisesti käytetty hulluruoho, joka rantautui Helsingin Kaisaniemen puutarhaan jo 1700-luvulla todennäköisesti Uppsalasta.

FM Teija Alangon väitöskirjatutkimuksessa tarkastellaan Naantalin luostarin ja Kumpulan kartanon puutarhoja sekä Uppsalan, Turun ja Helsingin akateemisia puutarhoja ja niissä aikojen saatossa viljeltyjä kasveja. Näiden toisiinsa osin linkittyvien kohteiden historia ulottuu Ruotsin vallanaikaan alkaen 1400-luvulta ja yltäen 2000-luvulle.

Suomalaista puutarhahistoriaa on tutkittu historiallisista lähteistä, mutta ei kovin paljon arkeologian tai arkeobotaniikan avulla, vaikka kirjalliset lähteet eivät aina ole riittäviä. Arkeobotaniikka eli kasviarkeologia yhdistää kasvitiedettä, arkeologiaa ja historiaa, ja tutkii hyötykasveja sekä ihmisten ja kasvien vuorovaikutusta menneisyydessä.

Puutarhojen saloihin kiinni monitieteisesti

Erityisesti historiallisissa puutarhoissa arkeologisia kaivauksia rajoittavat usein käytännön syyt, mikä vaikuttaa myös arkeobotaanisen tutkimuksen kohteisiin. Alangon tutkimuksen tavoitteena oli valaista Suomen ja Ruotsin puutarhahistoriaa arkeobotaniikan avulla ja testata vaihtoehtoista näytteenottomenetelmää, joka tehdään puutarhan maaperästä niin kutsutulla lapiokairalla ilman arkeologisia kaivauksia.

Alanko löysi tutkimuksessaan 8404 makrofossiilista kasvijäännettä 154:stä eri kasvilajista tai -suvusta. Siemenistä, hiiltyneistä jyvistä ja hiiltyneen puun lastuista mitattiin 30 radiohiiliajoitusta, jotka osoittavat, että vanhimmat siementen ja jyvien ajoitukset olivat keskiajalta ja nuorimmat olivat moderneja. Radiohiiliajoitus on menetelmä, jolla pyritään määrittämään biologista alkuperää olevan näytteen ikä.

– Kasvijäänteistä löytyi sekä viljoja, marjoja, koriste-, lääke- ja puutarhakasveja että kulttuuri- tai puutarharikkaruohoja. Nämä löydöt kertovat sekä kasvien käytöstä että puutarhaviljelystä tutkituilla kohteilla, kertoo Alanko.

Yksi esimerkki löydetyistä lajeista on hulluruoho (Datura stramonium), joka löytyi Uppsalan ja Kaisaniemen puutarhoista. Se on yksi amerikkalaisista hyötykasveista uuden ajan Euroopassa, edustaen uuden maailman löytymistä ja puutarhakulttuurin kehitystä.

– Hulluruohoa käytettiin lääkkeenä ja kasvatettiin kaupallisissa puutarhoissa apteekkiin myytäväksi. Kaisaniemen puutarhan makrofossillilöydöt ovat ensimmäisiä tästä lajista Suomessa, kertoo Alanko.

Tiedetään, että 1800-luvun puolivälissä hulluruohoa kasvatettiin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa ja sen siemeniä myytiin sanomalehdissä, mutta 1700-luvun viljelyä koskien lajista ei ole kirjallista tietoa sen enempää Kaisaniemestä kuin muualtakaan Helsingistä. Kuitenkin lajin radiohiiliajoitettu siemen osoittaa, että sitä viljeltiin jo 1700-luvulla Helsingissä.

Lisäksi maanäytteiden sisältämät lannoitukseen viittaavat jäänteet, kuten kalojen suomut ja hiiltymättömän ja hiiltyneen puun lastut, ilmentävät myös oman aikansa puutarhanhoitoa.

Alanko toteaa, että lapiokairamenetelmä oli kohtuullisen toimiva, kaivauksista riippumaton ja suhteellisen nopea, vaikka toisaalta tässä menetelmässä näytekoko oli rajoitettu. Kirjalliset lähteet olivat tutkimuksen taustan muodostamiseksi välttämättömiä, ja historiallisten puutarhojen tapaustutkimuksissa riittäviä.

– Puutarhahistoriaa voi ja tulisi tutkia sekä kirjallisista lähteistä että arkeobotaniikan avulla, sanoo Alanko.

Kasvijäänneaineistoja saadaan sekä arkeologisilta kaivauksilta että suoraan puutarhamaasta.

Kirjallisuuden kasvilajilistat kertovat viljellyistä lajeista, mutta eivät tutkimuksen kohteina olleissa puutarhoissa muutoin hyödynnetyistä lajeista, eivätkä puutarharikkaruohoista.

– Kasvilistojen lajeista jokseenkin harvoja löydettiin kasvijäänteinä johtuen siementen suhteellisen huonosta säilyvyydestä puutarhamaassa ja viljeltyjen lajien siementen niukasta kertymisestä puutarhamaahan, kertoo Alanko.

Kun kattavaa kirjallisuutta viljellyistä lajeista ei ollut, arkeobotaniikka paljasti Alangon tutkimuksessa arvokasta tietoa, jota ei olisi muuten saatu. Lisäksi luostarin tutkimus osoitti, että on tärkeää etsiä puutarhakasvien jäänteitä myös puutarhojen ulkopuolisista rakenteista.

Väitös:

FM Teija Alanko väittelee 21.4.2017 kello 12 Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa aiheesta “Cloister, manor and botanic gardens in medieval and early modern Finland and Sweden – An archaeobotanical approach to garden history”. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Kasvimuseo, Nylander-sali, Unioninkatu 44.

Vastaväittäjänä on Dr. Jens Heimdahl, Statens Historiska Museer, Ruotsi, ja kustoksena on professori Jouko Rikkinen.

KevätPuutarhan yleiskoristealue tuo kesän messukeskukseen

keva-cc-88rpuutarha-3.4.17

Maanantaina 3.4. KevätPuutarha-näyttelyn yleiskoristelualueen ensimmäiset koivut on istutettu Helsingin messukeskuksessa. Etualalla uusi betonista valmistettava Rudus Oy:n Rustikko-kivimuuri, joka muistuttaa liuskekivimuuria. Kuva Seppo Närhi.

Helsingin messukeskuksessa nousee parhaillaan keskelle 6-hallia näyttävä yleiskoristelualue “Täällä pohjantähden alla”. Se on ylistys suomalaisuudelle: kauneudelle, taidolle ja sitkeydelle. Alueen on suunnitellut PuutarhaEtsivät, maisema-arkkitehti Tiina Holmberg ja maisemasuunnittelija Tanja Nieminen.

Yleiskoristelussa tavoitellaan suomalaisten sielunmaisemaa. Istutusalue esittelee suomalaisen perinnemaiseman: koivikot, sinivalkoiset vuokkometsät, vesistöt, kielon tuoksun sekä suomalaisen hentoisen värimaailman.

Yleiskoristelualue on kunnianhimoinen, sieltä löytyy keväisten sipulikukkamerien lisäksi grotto, rinnepuutarha, pihakeittiö ja kasvimaa, piha ja kuntosali, lampi, purorinne, koivikko, musiikkilava, tori.

Alueen vastuullisena rakentajana on yhteenliittymä Allium Oy, Puutarhapalvelu Hannonen Oy ja Saarnivaahtera Oy. Toteutuksessa ovat mukana ahkerina työntekijöinä Työtehoseuran viherrakennusalan puutarhuriopiskelijat, opettajien Antti Koskisen ja Jouni Leideniuksen johdolla. Myös kukka- ja puutarhakaupan opiskelijat tekevät koristeluita tapahtumaan.

–      Suurin ero messualueen toteutuksessa piharakentamiseen verrattuna on rajattu aika. Positiivista on tietysti se, että huonot säät eivät ole riesana, Jouko Hannonen Puutarhapalvelu Hannonen Oy:stä toteaa.

–      KevätPuutarhan yleiskoristealue on hyvin haastava ja alue sisältää paljon yksityiskohtia. Ehkä kaikkein haastavin kohta on grotto. Se nousee lattiatasosta useiden metrien korkeudelle ja sen läpi pääsee kävelemään.

Maanantai-iltapäivällä osa kasveista oli jo istutettu, mutta suurin osa kasveista tulee tiistain aikana. Alue saa lopullisen ilmeensä keskiviikon aikana. Kun näyttely torstaina avautuu, yleiskoristelualueella pääsee tutustumaan monenlaisiin pihaympäristön uutuustuotteisiin, fiilistelemään eri tunnelmissa Suomi 100 -hengessä ja hakemaan ideoita omaan lähiympäristöönsä.