Varmista ensi kevään väriloisto puutarhassa jo nyt – Vinkit sipulikasvien syysistutukseen

Aikaisin keväällä kukkivat sipulikasvit, kuten tulppaanit, sini- ja pääsiäisliljat, narsissit sekä lumikellot kannattaa istuttaa kukkapenkkiin jo hyvissä ajoin syksyllä. Tällöin värikkäästä kukkaloistosta pääsee nauttimaan heti alkukeväästä.

Alkukevään väriloisto puutarhassa on taattu, kun kukkapenkkiin istuttaa syksyllä erilaisia sipulikasveja, kuten tulppaaneja, krookuksia, sinililjoja, lumikelloja ja helmihyasintteja. Kevään tullen useimmat näistä sipulikasveista kukkivat kauniisti jo ennen monia perennoja ja pensaita. Istuttamalla monia eri lajeja ja lajikkeita sipulikukkien kukinta-aikaa voi venyttää maaliskuusta heinäkuulle.

Sipulikasvien istutus

Sipulit saapuvat Plantagenin myymälöihin elokuun puolivälistä alkaen. Keväällä kukkivien sipulikasvien paras istutusaika on lajikkeesta riippuen syys–lokakuussa – joidenkin lajikkeiden kohdalla jopa vielä myöhempään. Sipulit kannattaa istuttaa maahan mahdollisimman nopeasti, sillä ne eivät saa päästä missään vaiheessa kuivumaan. Sipulikasvit menestyvät parhaiten kosteassa maaperässä, mutta liian märkää kasvualustaa ne eivät siedä.

– Mitä pienempi sipuli, sitä aikaisemmin se on suositeltavaa istuttaa maahan. Isoista sipulikukista narsissit voi istuttaa maahan hieman myöhemmin kuin pienet sipulikukat. Tulppaaneja sen sijaan voi istuttaa aina roudan tuloon saakka. Pikkusipulit istutetaan lajista riippuen noin 5 senttimetrin syvyyteen ja kukkasipulit 2–3 kertaa sipulin korkeuden verran mullan alle, kertoo Plantagenin päähortonomi Johan Orre.

Istutustyötä kannattaa myös suunnitella etukäteen. Istutuksessa on hyvä ottaa huomioon muun muassa mihin ajankohtaan kasvien kukinta ajoittuu sekä sipulikasvien korkeus. Sipulikasvit voi istuttaa kukkapenkkiin esimerkiksi perennojen sekaan, jolloin myöhemmin kukkivat perennat suojaavat niiden lehtiä, pensaiden juureen tai nurmikolle. Kun pienempiä sipulikasveja istuttaa suuremmiksi ryhmiksi, herättävät ne pitkän talven jälkeen koko puutarhan eloon puhjetessaan kukkaan. Kun sipulit on istutettu maahan, ne tulee kastella kunnolla, jos maaperä ei ole sateen jäljiltä jo märkä.

Sipulikasvien hoito

Kun sipulikasvien kukinta-aika on ohi, alkavat ne valmistautua ensi kevään kukintaan varastoimalla sipuliin ravintoaineita. Siksi on tärkeää antaa varren ja lehtien kuivua rauhassa, jotta sipuli ehtii hyödyntää niissä olevat ravintoaineet. Sipulikasvien kuivuneet kukat ja siemenkodat voi kuitenkin huoletta leikata pois, sillä ne vain kuluttavat paljon ravintoa.

Sipulikasvin lehtien kuivuminen on merkki siitä, että se on siirtynyt odottamaan seuraavan kevään kasvukautta. Jos kukkapenkissään ei halua katsella kuivuneita lehtiä, voi lehdet yrittää sitoa yhteen, jolloin ne jäävät piiloon muiden kasvien alle. Sipulit voi väliaikaisesti myös kaivaa ylös maasta ja istuttaa esimerkiksi pienempiin ruukkuihin. Kun lehdet ovat kuivuneet kokonaan, ne leikataan pois ja sipuli istutetaan takaisin maahan.

Sipulit kannattaa kerran keväässä lannoittaa esimerkiksi luujauholla tai sipulikasveille tarkoitetulla lannoitteella, jotta ne kestäisivät entistä paremmin.

Kolme vinkkiä kukkasipulien istutukseen

  1. Istuta kukkasipulit sopivaan maaperään ja käytä istutuksessa apuna sipulikoreja sekä sipulirautaa. Kori pitää sipulin paikallaan ja rauta nostaa sipulia oikealle tasolle sekä helpottaa kulkuasi täydessä kukkapenkissä.
  2. Jos haluat suojella kasvejasi jäniksien, peurojen ja jyrsijöiden aiheuttamilta tuhoilta, istuta kukkapenkkiisi myös sellaisia kasveja, joista eläimet eivät pidä. Hyviä vaihtoehtoja ovat muun muassa narsissit, sipulilaukka ja ruskolilja.
  3. Voit kasvattaa syyssipuleita myös ruukussa parvekkeella. Aseta sipulit ruukkuihin, joiden pohjassa on reikiä, jotta ylimääräinen vesi pääsee pois. Kun ilmat kylmenevät, suojaa istutuksesi kylmyyttä vastaan esimerkiksi sanomalehdillä.

Hulevedet talteen kotipuutarhoissa

Yksinkertaisimmillaan hulevedet ohjataan tynnyreihin, joista vesi kulkeutuu kasvien käyttöön automaattisen kastelujärjestelmän avulla silloin, kun ruukkujen multa kuivuu. (Timo Taulavuori)

Heinäkuun sateet tuovat usein kaivattua kosteutta puutarhaan. Kuitenkin vettä tulee ajoittain yli tarpeen ja sen imeyttäminen tontin alueella ei aina ole helppoa. Erityisesti kovat kasvittomat pinnat sitovat huonosti vettä ja saattavat aiheuttaa paikallisia tulvia asuinalueilla. Kasvipeitteisyyden ja kätevien hulevesiratkaisujen avulla vesi voidaan varastoida ja ohjata oman pihan tarpeisiin.

Hulevedeksi kutsutaan rakennetuilta pinnoilta, katetuilta piha-alueilta ja rakennusten katoilta, valuvaa luonnon vettä. Hulevesi voi tulla sateena tai olla lumien sulamisvettä. Lain mukaan tontin omistajan on ohjattava ja imeytettävä tämä vesi omalla tontillaan niin, että sitä ei pääse virtaamaan muiden pihoille tai yleisille alueille. Viime vuosina on huomattu, että hulevesiongelmat ovat lisääntyvät ilmastonmuutoksen ja entistä tiiviimmän rakentamisen myötä.

Parhaiten huleveden saa hyödynnettyä oman pihan kasvien kastelussa. Vanha hyvin toimiva ratkaisu on kerätä sadevettä joko maan alaisiin tai päällisiin varastoihin ja käyttää sitä myöhemmin kuivina jaksoina pihan kasteluun, opastaa Timo Taulavuori Puutarhaliitosta. Hyvien kokemusten kannustamana hän suosittelee, että sadevettä voi ohjata kasvien käyttöön esimerkiksi automaattisten kotipihaan tarkoitettujen kastelujärjestelmien avulla.

Vesi on arvokas resurssi

Kasvien ja ympäristön kannalta sadevesi on parempaa ja myös edullisempaa kasteluvettä kuin käsitelty vesijohtovesi. Maan alle voi tehdä isojakin vesisäilöjä, joista vettä pumpataan tai imeytetään kasvien käyttöön. Myös imeytyskentät, avo- tai salaojat toimivat hyvinä puskureina silloin, kun vettä sataa reilusti.

Moni haaveilee oman pihan vesiaiheesta. Hulevedet saa hyvin ohjattua pihan omaan kosteikkoon, jonka reunoilla kasvaa esimerkiksi vesikasveja. Imeytysalueen voi tehdä voi tehdä karkeista maa-aineksista ja koristella näyttävien kivien avulla. Pohja voi olla läpäisevä, jolloin se toimii luonnollisena puskurina. Toinen vaihtoehto on tehdä oma vesiaihe, jossa pohja on pääosin läpäisemätön ja vesi vaihtuu altaassa sateiden myötä. Ylivuotava vesi imeytetään pikkuhiljaa reunojen kautta ympäröivään maahan ja kasvien käyttöön.

Kasvit tehokkaita hidastajia ja haihduttajia

Kolmas tapa vähentää hulevesiongelmia on lisätä kasvillisuutta piha-alueella. Mitä runsaampi kasvillisuus on, sitä enemmän se sitoo vettä ja myös haihduttaa sitä ilman, että vesi päätyy hulevedeksi. Täysikasvuinen lehtipuu voi haihduttaa jopa yli sata litraa vettä vuorokaudessa.

Kovien pihakatteiden sijasta kannattaa käyttää vettä imeviä pintoja ja suosia esimerkiksi hulevesikiveytyksiä ajoteillä ja pihoilla asfaltin sijasta. Myös nurmet, hiekka- ja sorapinnat imevät tehokkaammin vettä kuin tiiviisti laatoitetut tai laajat terassimaiset alueet.

Kattopuutarhat ja muun köynnökset ovat tehokkaita veden virtauksien hidastajia. Sadevesi viipyy kasvipeitteisillä alueilla pitempään matkalla maahan kuin paljailla kattopinnoilla. Nankkakin sadekuuro ei aiheuta nopeita tulvia maan ja kasvien hidastaessa veden kulkua. Kasvit lisäksi viilentävät erityisesti helteellä pihoja ja taloa samalla, kun ne haihduttavat ja kosteuttavat kuivaa ilmaa.