Messukeskuksessa kukkii jo

Kevätmessut, Suomen suurin puutarha-alan sekä vapaa-ajan ja pientaloasumisen tapahtuma, käynnistyy Messukeskuksessa torstaina. Kevätmessuilta löytyy tuhansien neliöiden mökkikylä, taianomainen kymmenien tuhansien kukkien ideapuutarha, pihakalusteet, puutarhatyökalut, grillit, kukkasipulit, siemenet ja juurakot sekä parhaat vinkit pihan ja puutarhan suunnitteluun ja rakentamiseen. Kevätmessut järjestetään Messukeskuksessa, Helsingissä 12.–15.4.2018.

Torstaina kesä on saapunut Messukeskukseen, ja hallit 6 ja 7 pursuavat kukkaloistoa, viherkeitaita ja erilaisia, rakennettuja piha-alueita. Messujen sadunomainen ideapuutarha on upea, viherrakennettu tulkinta sadusta ”Liisa Ihmemaassa”. Se tuo tarinan Liisan, Irvikissan, kanin ja hatuntekijän Messukeskukseen ja tarjoaa kävijälle hullut teekutsut, peilisalin ja sadun ruusupuutarhan. Värejä ja sadusta poimittuja koristeita on runsaasti, kukkasipuleita kymmeniä tuhansia ja ruusujakin satoja. Väri-ilottelua täydentävät kuusimetsät, kuntta, vesialtaat, suihkulähteet, cottage garden ja erilaiset ruokapuutarhat. Kaikissa tuotteissa ja kasveissa on suosittu kotimaisia vaihtoehtoja ja ne on helppo toteuttaa omaankin puutarhaan.

Toista kertaa messujen halleihin on rakennettu myös mökkipiha, josta löytyvät vesialtaat, sauna, laituri, kulkusilta ja rantavaja. Kaikki kootaan valmiista tuotteista tai elementeistä ja ne ovat toteutettavissa kotimökillekin. Satumetsässä voi käydä poimimassa ideoita kierrätystavarasta rakennetuista turvetuolista, kylpyrinteestä, lepokatoksesta ja nuotiopiiristä.

Mökkikylä valtaa hallit

Messukeskukseen nousee tänäkin vuonna muutaman tuhannen neliön suuruinen mökkikylä, jossa on mahdollisuus tutustua eri valmistajien piharakennuksiin ja hakea vinkkejä pienten tilojen sisustamiseen. Suurimmista hirsitalorakentajista ovat mukana muun muassa: Siklatalot, Salvos, Mammuttikoti, Honkarakenne, Kastelli, Herrala, Sievitalo, Finnlamelli ja Kannustalo. Tonttitarjontaansa ovat esittelemässä muun muassa: Mikkeli, Juva, Hirvensalmi, Kouvola, Virrat, Inkoo, Mäntyharju, Kangasniemi, Pertunmaa, Puumala, Tuusula ja Hyvinkää.

Parvekkeilla ja pihoilla kukkii

Vinkkejä oman pihan ja puutarhan tai parvekkeen freesaukseen on runsaasti. Ohjelmalavalla pihasuunnittelija Tanja Nieminen kertoo suomalaisten mökkiunelmista ja maisemasuunnittelija Eva Wuite paljastaa trendikkäiden ja helppohoitoisten istutusten salat. Tämän vuoden pihatrendejä valottaa piha-arkkitehti Heidi Hannus ja Kotipuutarha-lehden päätoimittaja Maija Stenmanjakaa parhaat vinkit istutuksista piharuukkuihin ja parvekelaatikoihin, messuilla onkin seitsemän erilaista teema- ja malliparveketta.

Lauantaina 14.4. järjestetään kansainväliset Helsingin avoimet kukkasidontakilpailut. Kisaan osallistuu 22 kilpailijaa Suomesta, Virosta, Venäjältä, Saksasta, Puolasta, Irlannista ja Tanskasta. Sidontakilpailua pääsee seuraamaan Messukeskuksen Lasigalleriassa klo 10.15–14.30 ja tulokset julkistetaan sunnuntaina 15.4. Muina messupäivinä voi Lasigalleriassa ihastella kukkasidontanäytöksiä, joissa sidotut kimput huutokaupataan esitysten jälkeen. Lisätietoja kilpailusta ja sidontanäytösten aikatauluista: https://kevatmessut.messukeskus.com/kukkakimppu/

Raksanurkassa koeajoa ja testausta

Hallin 3 Raksanurkassa on mahdollista koeajaa pihalla käytettäviä pienkuormaajia sekä testata erilaisia työkaluja käytännössä. Vinkkejä ja opastusta saa Ari Lahdelta ja Kirsi Laamaselta. Oma kodin puolelle on koottu ensimmäistä kertaa Rakentajan ja Remontoija polut, joita seuraamalla pääsee tutustumaan aiheen tuotteisiin ja palveluihin helposti ja näppärästi.

Kevätmessujen ohjelma löytyy https://kevatmessut.messukeskus.com/messuilla/.

Viiden messun kokonaisuus Kevätmessut eli Kevätpuutarha, Oma Koti, OmaMökki, Sisusta sekä Lähiruoka & Luomu järjestetään 12.–15.4.2018 Messukeskuksessa. Messut avoinna to–la klo 10–18 ja su klo 10–17. Liput verkkokaupasta tai ovelta. www.kevatmessut.fi | #kevätmessut2018 |#lähiruokaluomu2018 |

Metsäpuutarha toteutetaan luonnon ehdoilla

Suomi on metsäinen maa ja metsän luonto on meille tuttua. Puutarha ja metsä mielletään erilaisiksi ympäristöiksi. Hyvin suunnittelemalla metsän luonnollisuuden ja puutarhan näyttävyyden voi yhdistää metsäpuutarhaksi. Metsäpuutarhasta syntyy aktiivinen tila, joka lisää luonnon monimuotoisuutta enemmän kuin hoidettu piha tai yksipuolinen metsä. Etenemällä kolmessa vaiheessa tutkimisen, raivaamisen ja monipuolistamisen kautta, pääset parhaiten toimivaan lopputulokseen.

Ensin tutkitaan

Lähtökohtana on olemassa oleva kasvillisuus ja maaperä. Maan kosteus, kasvillisuus ja alueen mikroilmasto antavat viitteitä siitä, mitä kasveja kannattaa istuttaa. Menestyvätkö alueella eteläiset kasvit kuten jalopuut vai onko metsä kuivaa kangasta, jossa on vähän multavaa maata ja kosteutta. Pihan läheisyydessä voi olla jopa soistuva metsä, josta saa mielenkiintoisen osan puutarhaan.

Metsäpuutarhan suunnittelussa jalostetaan olemassa olevaa metsätyyppiä puutarhamaisemmaksi. Hoidettua puutarhaa muutetaan metsäisemmäksi ja luonnontilaista metsää toimivaksi piha-alueeksi. Hyvän suunnitelman avulla puutarha muuttuu liukuvasti luonnontilaiseksi metsäksi. Metsäpuutarhaan tutustuessa voi suunnitella paikkoja lasten leikkeihin, oleskeluun ja hiljentymiseen luonnon keskellä.

Sekametsä sopii kohteeksi

Suomalainen sekametsä sopii erittäin hyvin jalostettavaksi metsäpuutarhaksi. Metsä on usein tukossa ja vesakoitunut, jolloin harventaminen on tämän toisen, raivaamisvaiheen ensimmäinen työ. Tämän jälkeen valitaan säilytettävät puut. Usein reilu karsiminen on välttämätöntä, jotta maapohjaan saadaan valoa ja liikkumatilaa. Luontaiset polut ja kulkuväylät kannattaa säilyttää. Kosteilla alueilla niitä voi korottaa ja vahvistaa soran tai pitkospuiden avulla.

Puiden karsimisen jälkeen tarkastellaan näkymiä. Halutaanko jotain peittää tai paljastaa. Näkymät muodostavat metsäpuutarhan sielun. Avarat näkymät vesitöihin tai pelloille ovat arvokkaita. Kivet, purot, muurahaispesät ja kannot huomioidaan metsäpuutarhaa rikastuttavina tekijöinä.

Kolmannessa vaiheessa monipuolistetaan

Kolmannessa vaiheessa pohditaan, mitä halutaan lisätä. Suomalaisen metsän aluskasvillisuudessa on vähän kukkivia pensaita, puissa kiipeileviä köynnöksiä tai esimerkiksi keväisin kukkivia sipulikasveja. Näitä katseenvangitsijoita kannattaa istuttaa kulkuväylille tai lähelle metsän raja-alueita, jota ne näkyvät hyvin.

Luonnollisista metsän aluskasveista kuten varvuista, heinistä, sammalista ja jäkälistä kehittyy yleensä upeita kokonaisuuksia, kun niille raivataan kasvutilaa. Uusia, paikalla kasvavaan lajistoon sopivia kasveja istutetaan harkitusti ja maata parannetaan sen verran, että kasvit saadaan juurtumaan metsässä, jossa humuskerros on usein ohut ja ravinteita on niukasti. Happamaa suosiville alppiruusuille, havuille ja köynnöshortensioille riittää havuturpeen lisäys, mutta monet muut kasvit tarvitsevat noin 40 cm kalkittua puutarhamultaa viihtyäkseen kunnolla. Juurimaton avulla erityyppiset kasvustot voi pitää toisistaan erillään.

Metsäpuutarhaan kannattaa valita kestäviä ja luonnollisia kasvikantoja, jotka viihtyvät muun kasvillisuuden joukossa. Pitkälle jalostetut ja isokukkaiset kasvit istutetaan mieluummin puutarhan puolelle. Metsäpuutarhassa istutuspaikat naamioidaan niin, että kasvit näyttävät kasvavan luonnollisesti niille sopivilla paikoilla. Siellä on hyvä välttää suoria linjoja ja kukkapenkkimäisiä istutuksia. Istutusalueet voi kattaa luonnonmateriaaleilla: kävyillä, hakkeella tai vaikkapa sammalella, jolloin rikkakasvien torjunta on helpompaa.

Lopulta nautitaan

Metsäpuutarha on aina keskeneräinen, mutta se ei haittaa nautintoa. Päinvastoin puutarha muuttuu orgaanisesti koko ajan. Sinne syntyy uutta kasvua ja osa kasveista katoaa aikanaan. Puutarhurin tehtävänä on pitää kulkuväylät ja näkymät avoimina ja tuoda ajoittain uusia kasveja alueelle. Hyvä puutarhuri pitää huolta monipuolisesta eläimistöstä. Hän tuo linnuille pesäpönttöjä, rakentaa hyönteisille hotelleja ja seuraa ympäri vuoden muuttuvia maisemia ja kasvien kehitystä. Metsäpuutarhaa hoitaessa jokainen meistä hoitaa myös omaa hyvinvointiaan ja rikastuttaa luonnon monimuotoisuutta.

Puutarhaviljely hidastaa ilmastonmuutosta

Puutarhatuotteilla, viheralueilla ja puutarhoilla on merkittävä rooli ilmastonmuutoksen jarruttamisessa ja ilmastotuhojen ehkäisemisessä. Ilmaston lämpeneminen on vakava uhka luonnolle ja myös meille ihmisille. Muun muassa ruoantuotanto vaikeutuu monilla maapallon alueilla joko kuumuuden, vedenpuutteen tai muiden ilmaston ääri-ilmiöiden vuoksi. Toisaalta Suomessa ilmaston lämpeneminen ja kasvukauden piteneminen tuovat mukanaan uusia mahdollisuuksia lisätä ammattimaista puutarhatuotantoa ja harrastustoimintaa.

Ilmastonmuutoksen eteneminen jatkuu. Alan tutkijoiden mukaan ilmasto lämpenee huolestuttavasti, vaikka saisimme vähennettyä kasvihuonekaasupäästöjä nykyisestä tasosta. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on jo selvästi yli pitkäaikaisen tason. Maapallon lämpötilan ennustetaan nousevan parilla asteella, vaikka CO2-päästöt saataisiin kuriin. Lähes ainut keino sitoa ilman hiilidioksidi-pitoisuutta, on lisätä kasvikunnan biomassaa, joka yhteyttäessään poistaa ilman hiilidioksidia. Samalla kasvit sitovat vettä ja viilentävät ilmastoa.

Viherrytetään ja syödään kasviksia

Ilmastonmuutoksen hidastamiseen tärkein keino on viherryttäminen. Jokainen kasvava kasvi sitoo elinaikanaan aktiivisesti ilman hiilidioksidia muuttaen sitä biomassaksi. Tämä biomassa sitoutuu joko kasvualustaan humuksena tai se voidaan hyödyntää esimerkiksi ravintona tai tuotannon ja rakentamisen raaka-aineina.

Lisäämällä ruokavalioon vihanneksia, hedelmiä ja marjoja ja korvaamalla näillä eläinperäisiä raaka-aineita voi jokainen meistä hidastaa ilmastonmuutosta. Suosituksena on syödä päivittäin vähintään 800 grammaa monipuolisesti vihanneksia, hedelmiä ja marjoja kerrotaan Puutarhaliitto ry:stä.

Meillä Suomessakin on mahdollisuuksia lisätä vihertuotantoa.  Hyötykasvien viljelyalaa voidaan lisätä ja ympäristöjämme voidaan viherryttää lisää esimerkiksi edistämällä viherkatto- ja seinäpintoja. Samalla kun ne puhdistavat ilmaa, ne myös sitovat lisääntyvien sateiden tuomaa kosteutta, ilmansaasteita ja vähentävät hulevesiongelmia. Pidentyvä kasvukausi ja ilman aikaisempaa korkeampi hiilidioksidipitoisuus lisäävät kaikkien viheralueiden kykyä sitoa hiilidioksidia myös meillä Suomessa.

Eteläisen Puolan olot?

Suomen ilmaston on ennustettu lämpenevän 1 – 2 asteella lähimpien kymmenien vuoden aikana, jolloin ilmastomme vastaisi eteläisen Puolan oloja. Tämä pidentää kasvukautta erityisesti syksyllä ja tekee talvistamme leudompia, jolloin myös uusien viljelykasvien menestyminen on mahdollista. Toisaalta ilmastonmuutos tuo haasteita puutarhayrittämiseen ja -harrastamiseen, sillä säätilojen ääri-ilmiöt tuovat kaikkialla maailmassa riskejä elintarviketuotantoon.

Ongelmilta ei vältytä

Puutarhatuotannon suurimmat ongelmat ovat kevään ja alkukesän hallat ja viileys, jotka haittaavat monien kasvien kasvuun lähtöä ja esimerkiksi pölyttävien hyönteisten aktiivisuutta. Kasvukauden pidentämistä voi varmentaa puutarhoissa kausihuoneilla ja erilaisilla katteilla, jotka suojaavat kasvukauden ääri-ilmiöiltä kylmyydeltä, tuulilta ja rankkasateilta.

Toinen suuri ongelma ovat runsaat sateet erityisesti kasvukauden jälkeen talvella. Kun maassa ei ole kasvillisuutta ja haihdutusta, huuhtovat sateet maaperän ravinteita ja humusta vesistöihin rehevöittäen niitä ja köyhdyttäen viljelymaata. Tärkeää on pitää maa kasvipeitteisenä vuoden ympäri ja välttää maan syysmuokkauksia.

Kaupunkirakentamisessa pitäisi puolestaan välttää vettä imemättömiä laajoja ja katettuja pintoja. Niin sanottu kova rakentaminen ilman viheralueita lisää rankkasateiden haittoja. Viheralueet hidastavat aina sateiden haittoja, koska kosteus pidättäytyy niissä pitkään.  Suojaistutukset erityisesti rannoilla ehkäisevät veden, ravinteiden ja humuksen huuhtoutumista vesistöihin.

Lähiruoka ja satokausiajattelu kunniaan

Tavallinen kuluttaja ja kotipuutarhuri voivat ehkäistä ilmastonmuutosta lisäämällä reilusti kasviksia ruokavalioonsa sekä edistämällä kaupunkiympäristöjen ja omien puutarhojensa viherryttämistä. Kasvukautta voidaan pidentää ja varmistaa puutarhoissa suojakattein ja pitämällä huolta viljelymaan kunnosta ja luonnon monimuotoisuudesta. Myös suosimalla lähialueiden ruuantuotantoa sekä satokauden tuotteita, voidaan hidastaa ilmastonmuutosta ja vähentää esimerkiksi kuljetusten aiheuttamia ilmastopäästöjä.

 

Suomalaisten suosikkiomena Lobo markkinoilla

lobo

Kuva: Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitto

Kotimaisen omenan tuoksua syksyyn

Syksyn edetessä ja päivien lyhentyessä on omenatarhoilla käynnissä vuoden vilkkain sesonki. Meillä eniten viljelty omenalajike Lobo on nyt parhaimmillaan, joten kotimaisia omenia pakataan ja lähetetään kauppoihin kaiken aikaa. Aikataulusta ollaan toki pari viikkoa jäljessä normaalista.

Talviomenia kerätään ammattiviljelmiltä tänä vuonna noin 4,0 miljoonaa kiloa eli lähes normaalin satovuoden määrä. Kesän viileys ei haitannut talvilajikkeiden kasvua samalla tavalla kuin kesä- ja syyslajikkeiden kasvua. Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitosta arvioidaan, että Loboa, Aromaa ja muita talvilajikkeita riittää kaupoissa aina maaliskuulle asti. Myöhemmin alkutalvella tulevat myyntiin mm. Rubinola ja Santana.

Omenaa viljellään ammattimaisesti noin 670 hehtaarilla ja 300 tilalla. Pääviljelyalueet ovat Ahvenanmaa, Lounais-Suomi ja Länsi-Uusimaa. Viljelyalueita on myös Hämeessä, Kaakkois-Suomessa ja Etelä-Savossa.  Ammattitarhojen omenasato menee pääosin tuorekulutukseen.

Kotimainen kuorimatta paras 

Omenan terveellisin osa on sen kuorikerros, jonka flavonoidipitoisuus on moninkertainen hedelmälihaan verrattuna. Lobo ja muutamat muut lajikkeet kehittävät kypsyessään ympärilleen ohuen, kiiltävän vahakerroksen, jota ei kannata säikähtää. Kyseessä on omenan luontainen vaha, joka suojaa hedelmää ja osaltaan varmistaa sen säilymisen hyvänä varastoinnin aikana. Luontaisen vahan takia omenaa ei myöskään tarvitse kuoria, vaan sen voi huoleti syödä kuorineen. Pelkkä huuhtelu puhtaalla vedellä riittää.

Tuoksuvat, tummanpunaiset Lobot ja muut talviomenat ovat terveellisimmillään tuoreina. Omena on tärkeä vitamiinien, kivennäisaineiden, liukenevien ravintokuitujen ja flavonoidien lähde ruokavaliossamme. Omenan energiasisältö on melko pieni, vaikka se muiden hedelmien tapaan on sokeripitoinen ja monet lajikkeet maistuvat makealta.

http://suoramyynti.marjat.fi/kartta.php

Hilla on kypsynyt poimittavaksi keskisen Suomen ja läntisen Pohjois-Suomen alueilla – sadosta tulee keskimääräistä parempi

c7a6fa9f453e418cd0e8e48db1f7d6be

Kesän viileyden vuoksi hilla kukki useita viikkoja tavallista myöhempään. Siksi myös sadon kypsyminen on kolmisen viikkoa myöhässä. Kypsää hillaa on avosoilta poimittavissa keskisen Suomen sekä läntisen Pohjois-Suomen alueella. Itäisessä Pohjois-Suomessa, kuten Kainuussa, Kuusamossa ja Itä-Lapissa hilla on avosoilla laajemmin poimintakypsää vasta ensi viikolla.

Puustoa kasvavilla korpisoilla hillaa riittää poimittavaksi syyskuun alkuun saakka. Sadosta tulee keskimääräistä parempi, joten kypsää ja hyvälaatuista marjaa riittää toreille ja kauppoihin runsaasti. Hilla kypsyy asteittain, joten luonnossa löytyy sekä kypsiä hilloja että raakileita. Hilloja ei pidä kerätä puolikypsinä, sillä ne eivät enää kypsy jälkeenpäin, eikä niihin tule kypsän marjan aromia.

Viime kesänä hillaa ostettiin järjestäytyneen kaupan toimesta 248 000 kiloa. Todellisuudessa hillan kaupallinen poiminta yltää noin miljoonaan kiloon, koska hillaa myydään paljon poimijoiden suoramyyntinä kuluttajille ja suurtalouksille. Myöskään torikaupan ja markkinatapahtumien kautta kuluttajille myytävät määrät eivät kirjaudu tilastoihin. Kotitalouksiin hillaa poimitaan selvästi enemmän myyntipoimintaan verrattuna.

Hilla sisältää runsaasti E-, A- ja C-vitamiineja, jotka toimivat elimistössä antioksidantteina. E-vitamiinia hillassa on enemmän kuin hedelmissä, vihanneksissa tai viljassa. Myös A-vitamiinia hillasta saa runsaasti muihin marjoihin verrattuna. Hillan liukoisella kuidulla on edullinen vaikutus kolesteroli- ja sokeriaineenvaihduntaan, ja liukenematon kuitu on hyväksi suoliston toiminnalle.

Hilla sisältää myös runsaasti kivennäis- ja hivenaineita.

Fenolisista yhdisteistä hilla sisältää erityisen runsaasti ellagitanniineja. Ellagitanniineilla on todettu VTT:n tutkimuksissa olevan mm. haitallisten suolistobakteerien (salmonella) kasvua ehkäisevä vaikutus. Hiirikokeissa (Helsingin yliopisto) hillan on todettu suojaavan myös suolistosyövän synnyltä.

Ruoaksi käytettäessä hilla on parasta tuoreena tai pakastettuna. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi keitoissa, jälkiruoissa, leivonnaisten koristeena sekä juustoleivän tai jäätelön kanssa. Pakastaminen ja hilloksi keittäminen ovatkin hillan yleisimpiä lakan säilöntätapoja kotitalouksissa.

Keinotekoinen hillan kypsyttäminen ei onnistu

Arktiset Aromit ry:n tietoon on tullut tapaus, jossa raakana poimittua hillaa on pyritty kypsyttämään luonnossa muovien päällä. Tällainen marja ei ole elintarvikkeeksi kelpaavaa ja jos tällaisia kätköjä löytää luonnosta, on niistä syytä tehdä ilmoitus lähimmälle elintarvikevalvontaviranomaiselle (terveystarkastajalle). Näin noiden marjaerien pääsy myyntiin saadaan estettyä. Jos poimijat ovat ulkomaisia tänne kutsuttuja ja näkee poimijoiden auton, kannattaa rekisterinumero ottaa ylös. Tällöin viranomaiset ja yritykset voivat keskenään selvittää, minkä yrityksen kutsumina raakoja marjoja poimivat marjastajat ovat tulleet maahan.

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu rakentaa KASKI -mallipuutarhaa Mikkelipuistoon

medium_WP_20170614_12_36_12_Pro_LI_jpg

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun (Xamk) mallipuutarha valmistuu Mikkelipuistoon kesäkuun lopussa. Puutarha koostuu eri kasvuvaiheissa olevista puista sekä kokeellisista puurakenteista. KASKI on Xamkin ja yhteistyöyritysten puuosaamista ja puun eri mahdollisuuksia esittelevä kokeiluympäristö, jossa puun uudet ideat kohtaavat käyttäjän ja kehittyvät uusiksi tuotteiksi.

”Kokeellisuuden lisäksi KASKI -mallipuutarhan suunnittelun lähtökohtana ovat olleet puun eri muodot; kasvina ja materiaalina. Isossa roolissa on hiiltämällä käsitelty puu, josta tulee myös mallipuutarhan nimi – KASKI” toteaa mallipuutarhan suunnittelija Matti Kilpiäinen. 

Mallipuutarhan puiden istutus on toteutettu niin että puustoa voidaan muunnella eri vuosina ja jopa vuodenaikoina. Kahtena ensimmäisen kesänä puutarhassa kasvaa metsä- ja puistolehmusta eri-ikäisinä taimina.
Pintamateriaalina puusta valmistetut nopat
KASKEn puurakenteissa on hyödynnetty eri puulajien kestävyyteen liittyviä ominaispiirteitä sekä perinteisiä ja uusiakin käsittelymenetelmiä ja liitosrakenteita. Mallipuutarhan pintamateriaalina on käytetty puusta valmistettuja noppia. Niistä osa on hiilletty ja tervattu, osa on lämpökäsitelty ja osassa on hyödynnetty lehtikuusta ilman eri käsittelyjä. Puunopista muodostuu mallipuutahaan luonnonmukainen ja elävä puupinta.

Puuristikot perinteisellä puusepäntyöllä
Muita puurakenteita mallipuutarhassa ovat männyn sydänpuusta valmistetut puuristikot sekä viilupuusta valmistetut puukehät. Puuristikot toimivat mallipuutahan tilaa rajaavina pystyrakenteina ja puukehät taas tilaa jakavina vaakarakenteina. Puuristikot edustavat perinteistä puusepäntyötä ja –osaamista. Ristikoiden liitosrakenne perustuu puun luontaiseen turpoamiseen.
Viilupuusta valmistetut puukehät taas edustavat modernia puurakennetta, joiden raaka-aineessa ja rakenteessa korostuu puun teollinen jalostus.
KASKEssa mukana yrityskumppaneita
Heinäkuussa 2017 KASKEssa järjestetään erilaisia tapahtumia – aiheena on mm. puiden istutus. Ammattikorkeakoulun lisäksi KASKEssa on mukana yrityskumppaneita: Finnstamm Oy, Huutokosken Taimisto Oy, Kokopuu Oy, Kekkilä Oy, Stora Enso Oy ja Osmocolor Oy.
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun KASKI –mallipuutarha Mikkelipuistossa
• Mikkelipuisto on laaja puisto-alue, jossa on yritysten ja yhteisöjen suunnittelemia ja rakentamia mallipuutarhoja tuotteineen, kasveineen ja ideoineen. Keskeisessä roolissa ovat mukana olevat yritykset ja yhteisöt, jotka esittelevät puutarhaan laajasti liittyviä tuotteita, osaamista ja ideoita puiston kävijöille (www.mikkelipuisto.fi).
• Yhteistyöyritykset KASKI mallipuutarhassa: Finnstamm Oy, Huutokosken Taimisto Oy, Kokopuu Oy, Kekkilä Oy, Stora Enso Oy, Osmocolor Oy
• Suunnittelu: teollinen muotoilija Matti Kilpiäinen, mallipuutahan ideointiin on osallistunut Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun metsätalouden ja puumuotoilun opiskelijoita.
• Rakentaminen: Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Mikpolis-palveluyksikkö/laboratorioinsinööri Tuomas Venäläinen, JH-toimi/Anssi Romo, rakentamiseen on osallistunut harjoittelijat Leena Teittinen Xamkin materiaalitekniikan koulutuksesta sekä Jenni Kekkonen metsätaloudet koulutuksesta.

Uusi kotimainen alppiruusulajike julkistetaan Mustilassa 3.6.2017

85559e2be0c7228a_800x800ar

Kylmänkestävien keltakukkaisten alppiruusujen aikaansaaminen on ollut yksi alppiruusujalostuksen suurista haasteista. Professori Peter M. A. Tigerstedt julkistaa kahden vuosikymmenen työn tuloksena syntyneen keltakukkaisen uutuuslajikkeensa Mustilassa alppiruusujen päivänä lauantaina 3.6.2017 klo 12.00. Lajikkeen kukat ovat vaaleasävyiset, esikonkeltaiset, ja jalostaja päätti antaa sille juhlavuoden kunniaksi nimen ‘Suomi 100’. Ensimmäiset taimet tulevat samana päivänä myyntiin Arboretum Mustilassa sekä Mustila Puutarha -myymälässä (entinen Mustilan taimitarha). 

”Kylmänkestävien keltakukkaisten alppiruusujen aikaansaaminen on ollut yksi alppiruusujalostuksen suurista haasteista. Jalostuksen lähtökohtana olevat keltakukkaiset villialppiruusut ovat yleensä hyvin talvenarkoja tai muuten vaikeita kasvattaa. Keltakukkaisia alppiruusuja voidaan risteyttää kestävämpien lajien kanssa, mutta tällöin keltainen väri yleensä häviää.” kertoo uutuuslajikkeen jalostanut professori Peter M.A. Tigerstedt. Kestäviä keltaisia alppiruusuja on Suomessakin pyritty kehittämään sekä Arboretum Mustilassa että useiden harrastajien toimesta jo useiden vuosikymmenien ajan.

Ensimmäinen virallisesti rekisteröitävä kotimainen keltakukkainen alppiruusu on peräisin Peter M. A. Tigerstedtin vuonna 1995 tekemästä risteytyksestä, jossa erittäin kylmänkestävä korealainen mustilanalppiruusu ( Rhododendron brachycarpumvar. tigerstedtii ) on risteytetty amerikkalaisen monipolvisesta risteytyksestä kehitetyn, talvenaran ‘Lemonade’-lajikkeen siitepölyllä. Ensimmäinen jälkeläisistä ennätti kukkaan Mustilassa kesäkuussa 2004, ja herätti isoilla, vaaleankeltaisilla kukillaan suurta mediahuomiota. Lajikkeeksi Tigerstedt valitsi kuitenkin lopulta erään sisarpensaan, jolla on matalampi kasvutapa ja parempi keväthallojen sietokyky. Juhlavuoden kunniaksi lajikkeelle annettiin nimeksi ‘Suomi 100’.

Atsaleamaista räikeänkeltaista kukanväriä ei uutuuslajikkeelta pidä odottaa. Kukat ovat sävyltään lempeän vaaleat, esikonkeltaiset, ja ovat hehkeimmillään pilvisinä päivinä ja varjoisilla paikoilla. Kukinta on useimpia kotimaisia lajikkeita hieman varhaisempi ja alkaa tavallisesti jo touko-kesäkuun vaihteessa. Pensas kasvaa lopulta arviolta 1,5–2 metrin korkuiseksi. Alustavien kokemusten perusteella sitä suositellaan istutettavaksi menestymisvyöhykkeille I–III ja kokeiltavaksi myös yhtä tai kahta vyöhykettä pohjoisempana.

Lajike julkistetaan Mustilassa Alppiruusujen päivänä lauantaina 3.6.2017 klo 12.00, ja se tulee myyntiin samana päivänä sekä Arboretum Mustilassa että Mustila Puutarha -myymälässä (entinen Mustilan taimitarha).

ab4d74ecb7db436e_800x800ar

Samaan aikaan tulee myyntiin myös toinen vaaleankeltainen kotimainen lajike ‘Alli’ , joka on syntynyt kahden pitkäaikaisen, jo edesmenneen harrastajajalostajan Bengt Kihlmanin ja Reijo Hahkalan työstä. Pensas on alle metrin korkuinen, tuuhea ja pienilehtinen. Sen kukat ovat ‘Suomi 100’ -lajikkeeseen verrattuna pienemmät ja kylmemmän sävyiset, limetinvihreään vivahtavat, ja avautuvat jo toukokuussa. Hahkalan käyttämä työnimi “Kuutamo” luonnehtii väriä hyvin. ‘Alli’-lajikkeen risteytysemoina toimivat kaksi erittäin kylmänkestävää villialppiruusua, japaninalppiruusu ( Rhododendron brachycarpum var. brachycarpum ) ja ohotanalppiruusu ( Rhododendron aureum ), joten sitä suositetaan viljeltäväksi IV-vyöhykkeelle asti ja kokeiltavaksi vyöhykkeille V–VII. Vastaavia risteymiä kasvaa myös villinä Japanin vuoristoissa, joissa niistä käytetään risteymänimeä Rhododendron × nikomontanum .

Kevään kaunistus kangasvuokko on edelleen rauhoitettu

Kangasvuokko

Kuva: Marika Koskinen

Keväisin Etelä-Savon harjuilta ja kuivilta, valoisilta kankailta saattaa löytää erittäin näyttävän kevätkukkijan, kangasvuokon. Aikoinaan kangasvuokkoa poimittiin runsaasti, ja laji rauhoitettiin jo vuonna 1952. Viime vuosikymmeninä kangasvuokko on edelleen harvinaistunut ja on nykyään luokiteltu uhanalaiseksi lajiksi. Luonnonsuojeluasetuksessa kangasvuokko on rauhoitettu laji. Luonnossa kasvavat kangasvuokot on siten jätettävä rauhaan.

Kangasvuokko (Pulsatilla vernalis) on leinikkikasvien heimoon kuuluva monivuotinen, keväisin kukkiva kasvi. Pääosin kangasvuokon kukinta ajoittuu toukokuulle, mutta kaikkein lämpimimmillä kasvupaikoilla laji saattaa kukkia jo huhtikuun puolella. Kangasvuokon erittäin näyttävät ja kookkaat kermanvalkoiset ja pehmeäkarvaiset kukat nousevat maasta yksittäin; nuokkuva kukka löytyy yleensä 5-20 cm korkean pehmeäkarvaisen varren päästä. Myös sinertäviä kukintoja on tavattu. Kukinnan jälkeen kukkaperät saattavat nousta jopa yli 30 cm korkeuteen, jotta lenninhaivenella varustetuilla siemenillä olisi mahdollisimman hyvät leviämismahdollisuudet. Kukkimatonta kangasvuokkoa on vaikeaa havaita, sillä lehtiruusukkeen ikivihreät lehdet kasvavat lähes maanmyötäisesti.

Kangasvuokko on arokasvi, joka levisi Suomeen pian jääkauden jälkeen, jolloin kasvipeite oli harvaa. Nykyään kangasvuokolle otollisimmat olosuhteet löytyvät kuivista ja valoisista harjumänniköistä sekä hiekkaisilta puolukka- ja kanervakankailla. Monesti lajin kasvaa myös hiekkaisilla teiden pientareilla tai polkujen reunoilla, joissa on siementen itämistä helpottavaa paljasta maanpintaa.

Suomessa kangasvuokon levinneisyys painottuu Kaakkois-Suomeen Salpausselkien ja Etelä-Savon alueelle, vaikka yksittäisiä esiintymiä lajilla on Uudenmaan pohjoisosissa sekä Keski-Suomen ja Pohjois-Karjalan eteläosassa. Etelä-Savossa kangasvuokon löytää varmimmin Puumalan, Sulkavan, Savonlinnan, Kerimäen ja Punkaharjun kunnista, missä on runsaasti lajin vaatimia kuivia hiekkakankaita ja harjuja – kuitenkin maakunnan pohjoisimmat kangasvuokot löytyvät Joroisista saakka.

Kangasvuokko rauhoitettiin jo 1952

Komeat kukat ovat koituneet monesti kangasvuokkojen kohtaloksi. Kangasvuokko oli 1900-luvun alussa suosittu esimerkiksi äitienpäiväkukkana ja kangasvuokkoja kerättiin suuria määriä myyntiin. Jo tuolloin huomattiin kangasvuokon väheneminen, ja kasvin kerääminen myyntiä varten kiellettiin 1926. Kokonaan laji rauhoitettiin vuonna 1952. Rauhoitetun kasvin tai sen osan poimiminen, kerääminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen on kielletty. Kielto koskee myös kasvin siementen keräämistä.

Rauhoituksen jälkeenkin laji on vähentynyt. Keräämistä merkittävämmäksi kangasvuokon uhkatekijäksi on noussut kasvupaikkojen tuhoutuminen muun muassa soranoton tai voimakkaiden metsätaloustoimien seurauksena. Kangasvuokko onkin harvinaistunut siinä määrin, että vuodesta 2000 lähtien kangasvuokko on luokiteltu uhanalaiseksi, vaarantuneeksi lajiksi.

Valitettavasti edelleen, rauhoituksesta huolimatta, kangasvuokkoja poimitaan ja siirretään pihoihin jonkin verran. Maljakkoon siirrettynä kukat kuihtuvat hyvin nopeasti, ja kasvupaikan suhteen kasvi on vaatelias eikä tule menestymään pihaan siirrettynä. Lisäksi kangasvuokolla on laaja juurakko, joka vaurioituu kun kasvi kaivetaan maasta ylös. Kuten monet muutkin luonnonkasvit, kukkiva kangasvuokko on kaunein omassa luonnonympäristössään.

Taimitarhoilta puutarhaharrastajat voivat hankkia pihaansa näyttäviä kangasvuokon sukulaiskasveja, esimerkiksi tarhakylmänkukkia tai arovuokkoja. Luonnossa kasvavat kangasvuokot tulee jättää rauhaan yhteisesti ihailtaviksi.

Jokaisella on oikeus hyvin suunniteltuun päiväkotipihaan

the-garden-1351488418rBX

Helsingin Sanomien mielipidepalstalla on viime aikoina käyty keskustelua päiväkotipihoista. Maisemasuunnittelijat ry haluaa, että jokaisella on oikeus ja mahdollisuus hyvin suunniteltuun pihaan, on se päiväkodin tai sairaalan, ostoskeskuksen tai asuinrakennuksen piha. Tilaajalla on suurin mahdollisuus vaikuttaa siihen, millainen pihasta tulee.

Maisemasuunnittelijat ry on esittänyt toiveensa ympäristöministeriössä saakka, että pihasuunnittelu sisällytetään erityissuunnittelua vaativaksi osaksi uudis- ja saneerauskohteiden suunnitteluprosessia. Tällä hetkellä pihasuunnitelmaa vaaditaan vain kuntakohtaisesti.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, tämä pätee myös pihasuunnittelussa. Suunnittelupöydän ääressä ratkaistaan, mitä maksaa kohteen rakentaminen ja tulevien vuosien hoito- ja ylläpitotyöt. Tähän työhön tarvitaan koulutuksen saaneita alan ammattilaisia, jotta tontin olosuhteet tulevat huomioiduksi ja piha-alue on viihtyisä, turvallinen ja helppohoitoinen niin kesällä kuin talvellakin. Päiväkotipihassa se tarkoittaa leikin ja mielikuvitusta ruokkivan ympäristön kokonaisuutta turvallisuutta unohtamatta.

Toimivan pihasuunnitelman tekee maisema- tai miljöösuunnittelun ammattilainen, joka osaa ottaa huomioon kasvupaikkavaatimukset, pinnantasauksen ja hulevesien käsittelyn, pihan eri toiminnot ja kulunohjauksen, oikeat kasvit, kalusteet ja leikkivälineet sekä asukasryhmien erilaiset tarpeet ikäryhmittäin. Tärkeä osa suunnittelua on myös osallistaminen eli käyttäjien kuuleminen ja tarpeiden ymmärtäminen. Näistä syntyy kokonaistaloudellinen ratkaisu, jossa ovat tasapainossa pihalle asetettavat esteettiset, funktionaaliset ja sosiaaliset vaatimukset.

Parhaimmillaan piha ja rakennus muodostavat jatkumon. Paras tapa varmistaa tämä, on luoda edellytykset arkkitehtien, maisemasuunnittelijoiden sekä muiden ammattilaisten yhteistyölle heti rakennusprojektin alkumetreistä jo kaavoituksesta lähtien, nostamalla pihasuunnittelu erityissuunnittelualaksi. Päiväkodissa piha ei saisi olla välttämätön paha, vaan erittäin tärkeä osa kokonaisuutta, jossa leikit jatkuvat erilaisilla välineillä, materiaaleilla ja luonnon elementeillä sisätiloista ulos.

Lopullisen piha-alueen toteutuksen määrittelee kuitenkin tilaaja. Suunnittelija voi vaikuttaa lopputulokseen edellä kerrotun oman suunnitteluun liittyvän ammattitaitonsa kautta. Liian usein, suunnittelija ei ole koko rakennusprosessissa loppuun asti mukana, vaan tilaaja ja rakentaja saattavat muuttaa materiaaleja, kasveja ja kalusteita kustannusten säästämiseksi. Tällöin valmis piha on laadultaan ja ulkonäöltään aivan toisenlainen kuin alkuperäinen pihasuunnitelma.

Maisemasuunnittelijat ry toivoo, että pihasuunnitelma vaaditaan alan ammattilaisen tekemänä mukaan kaikissa rakennusluvan vaatimissa uudisrakennus- ja saneerauskohteissa.

Elävöitä puutarhaa luonnon ehdoilla

avoimet-puutarhat2016-005

Vesiaihe elävöittää puutarhaa, kerää hulevesiä ja tuo puutarhaan biodiversitettiiä. Kuva Timo Taulavuori

Puutarhaliiton paikallisyhdistysten vuoden 2017 teemana on ”Puutarha luonnon ehdoilla”. Teeman avulla halutaan innostaa kotipuutarhureita rakentamaan ja hoitamaan pihaa mahdollisimman luonnollisesti ja kestävällä tavalla ympäristön näkökulmasta. Toimivassa puutarhassa sekä kasvit, eläimet että puutarhuri voivat mainiosti.

Vaali monimuotoisuutta

Kun kotipuutarhaa rakennetaan luonnon ehdoilla, tavoitteena on säilyttää ja rikastuttaa ympäristön monimuotoisuutta ja hyödyntää luonnon omia menetelmiä. Yksi tärkeimmistä periaatteista on oman pihan kiertotalous. Puutarha- ja kotitalousjätteiden sisältämät ravintoaineet kierrätetään pihassa. Maan humuspitoisuutta lisätään kompostoinnin ja katteiden avulla. Hyvä ja humuspitoinen kasvualusta edistää maan elävyyttä ja lisää hyödyllisiä pieneliöitä.

Myös pihan vesitaloudesta pidetään hyvää huolta niin, että sadevettä kerätään kastelua varten ja mahdollinen liika vesi kerätään joko pihan lampiin tai imeytetään painaumiin, joita voidaan myös rakentaa varta vasten tätä varten. Vesiaiheet pihassa tuovat eloisuuttaa puutarhaan ja niiden avulla saadaan lisää eliöstöä pihaan. Muun muassa sammakot ja vesiliskot syövät haitallisia hyönteisiä ahkerasti. Lainsäädännön mukaan jokaisen tontinomistajan pitäisi käyttää tai imeyttää pihalleen satanut vesi (hulevesi) omalla tontilla. Kookkaat kasvit ovat parhaita vedenkäyttäjiä ja ne ehkäisevät samalla myös eroosiota ja tulvia.

Rikkakasveista eroon

Rikkakasvien torjunnassa käytetään pääsääntöisesti mekaanisia menetelmiä. Maanpeitekatteiden ja tiheiden istutusten avulla voidaan vähentää rikkakasvien määrää olennaisesti. Rikkakasvien kitkemisen lisäksi niitä voi hyvin hävittää liekittämällä tai esimerkiksi kuuman veden tai vesihöyryn avulla alueilta, joilla ei ole muita kasveja. Kemiallista torjuntaa vältetään, koska sen tiedetään muuttavan maan mikrobistoa. Hyötykasvimaan hoitoa helpottaa esimerkiksi lavaviljely, jolloin kitkeminen on vaivatonta ja esimerkiksi etanoiden torjunta helppoa.

Tuholaisten ja kasvitautien torjunnassa tärkeintä on pihan monimuotoisuuden vaaliminen ja ennakoivat toimenpiteet. Esimerkiksi samettiruusut toimivat vihannesmaalla hyvinä karkottajakasveina ja linnunpöntöt lisäävät hyönteisiä syöviä lintuja pihapiirissä. Muutaman päivän välein tehtävä kasvinsuojelukierros on myös tehokas. Silloin voi havaita alkavat ongelmat ja poimia kasveista ensimmäiset kirvat, liljakukot ja haitalliset etanat. Tarvittaessa käytetään mahdollisimman luonnonmukaisia torjunta-aineita ja -menetelmiä. Esimerkiksi omenapuut ja marjapensaat voi tarvittaessa ruiskuttaa keväällä rypsiöljyseoksella, jotta kirvat, kempit ja punkit pysyvät loitolla.

Huolehdi hyvästä kasvukunnosta ja viihtyvyydestä

Luonnonmukaisessa puutarhassa kasvaa paljon erilaisia kasveja, mikä vähentää yksipuolisen puutarhan kasvinsuojeluongelmia. Puut toimivat parhaiten pihan hiilivarastojen rakentajina, koska ne sitovat ilmasta tehokkaasti hiilidioksidia ja estävät näin ilmastonmuutoksen etenemistä pienessä mittakaavassa. Istutuksia kalkitaan, kastellaan ja lannoitetaan tarvittaessa, jotta kasvukunto ja kasvien kestävyys kasvintuhoojia vastaan pysyy hyvänä. Muutoin vältetään liiallisia hoitotoimenpiteitä ja suositaan aina mahdollisimman luonnonmukaisia materiaaleja ja lannoitteita. Myös kasveista omaan pihaan valikoidaan ne lajit, jotka sopeutuvat sinne parhaiten.

Kotipuutarhan hoitoa helpottavat selkeät istutusryhmät ja kulkuväylät. Luonnonmukaisessa puutarhassa nurmialueet voidaan korvata pari kertaa kesässä niitettävillä kukkaniityillä tai metsänpohjakuntalla. Jos puutarhasta tehdään metsämäinen, lähiluonnon kasvillisuus viihtyy paremmin puiden ja pensaiden alla kuin huonosti kasvava nurmikko.

Hyvässä puutarhassa suositaan perhosia ja muita hyönteisiä houkuttelevia kasveja ja sinne rakennetaan sopivia koloja ja kantoja hyönteisiä varten. Suositut hyönteishotellitkin sopivat puutarhaan. Monipuolinen hyönteiskanta edistää kukkien pölyttymistä sekä tasapainoa hyvien ja ei toivottujen hyönteisten välillä. Esimerkiksi pehmeälehtiset puut kuten lehmus, raita, pähkinäpensas ja hevoskastanja ovat hyviä hyödyllisten petopunkkien koteja.

Ennen kaikkea puutarhaharrastaja viihtyy puutarhassa luonnon ehdoilla. Siellä riittää näkemistä, tekemistä ja koettavaa jokaiselle vuoden päivälle. Luonnon ehdoilla oleva puutarha lisää meidän kaikkien hyvinvointia, vähentää stressiä ja parantaa sekä henkistä että fyysistä hyvää oloa. Kun puutarhaa ajattelee kokonaisuutena, sen avulla oppii ymmärtämään paljon luonnon toiminnasta ja kiertokulusta.

Puutarhaliitolla on 35 paikallisyhdistystä, joiden yhteystietoja löytyy Puutarhaliiton sivuilta. Lisätietoa pihan luonnonmukaisuudesta: