c7a6fa9f453e418cd0e8e48db1f7d6be

Kesän viileyden vuoksi hilla kukki useita viikkoja tavallista myöhempään. Siksi myös sadon kypsyminen on kolmisen viikkoa myöhässä. Kypsää hillaa on avosoilta poimittavissa keskisen Suomen sekä läntisen Pohjois-Suomen alueella. Itäisessä Pohjois-Suomessa, kuten Kainuussa, Kuusamossa ja Itä-Lapissa hilla on avosoilla laajemmin poimintakypsää vasta ensi viikolla.

Puustoa kasvavilla korpisoilla hillaa riittää poimittavaksi syyskuun alkuun saakka. Sadosta tulee keskimääräistä parempi, joten kypsää ja hyvälaatuista marjaa riittää toreille ja kauppoihin runsaasti. Hilla kypsyy asteittain, joten luonnossa löytyy sekä kypsiä hilloja että raakileita. Hilloja ei pidä kerätä puolikypsinä, sillä ne eivät enää kypsy jälkeenpäin, eikä niihin tule kypsän marjan aromia.

Viime kesänä hillaa ostettiin järjestäytyneen kaupan toimesta 248 000 kiloa. Todellisuudessa hillan kaupallinen poiminta yltää noin miljoonaan kiloon, koska hillaa myydään paljon poimijoiden suoramyyntinä kuluttajille ja suurtalouksille. Myöskään torikaupan ja markkinatapahtumien kautta kuluttajille myytävät määrät eivät kirjaudu tilastoihin. Kotitalouksiin hillaa poimitaan selvästi enemmän myyntipoimintaan verrattuna.

Hilla sisältää runsaasti E-, A- ja C-vitamiineja, jotka toimivat elimistössä antioksidantteina. E-vitamiinia hillassa on enemmän kuin hedelmissä, vihanneksissa tai viljassa. Myös A-vitamiinia hillasta saa runsaasti muihin marjoihin verrattuna. Hillan liukoisella kuidulla on edullinen vaikutus kolesteroli- ja sokeriaineenvaihduntaan, ja liukenematon kuitu on hyväksi suoliston toiminnalle.

Hilla sisältää myös runsaasti kivennäis- ja hivenaineita.

Fenolisista yhdisteistä hilla sisältää erityisen runsaasti ellagitanniineja. Ellagitanniineilla on todettu VTT:n tutkimuksissa olevan mm. haitallisten suolistobakteerien (salmonella) kasvua ehkäisevä vaikutus. Hiirikokeissa (Helsingin yliopisto) hillan on todettu suojaavan myös suolistosyövän synnyltä.

Ruoaksi käytettäessä hilla on parasta tuoreena tai pakastettuna. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi keitoissa, jälkiruoissa, leivonnaisten koristeena sekä juustoleivän tai jäätelön kanssa. Pakastaminen ja hilloksi keittäminen ovatkin hillan yleisimpiä lakan säilöntätapoja kotitalouksissa.

Keinotekoinen hillan kypsyttäminen ei onnistu

Arktiset Aromit ry:n tietoon on tullut tapaus, jossa raakana poimittua hillaa on pyritty kypsyttämään luonnossa muovien päällä. Tällainen marja ei ole elintarvikkeeksi kelpaavaa ja jos tällaisia kätköjä löytää luonnosta, on niistä syytä tehdä ilmoitus lähimmälle elintarvikevalvontaviranomaiselle (terveystarkastajalle). Näin noiden marjaerien pääsy myyntiin saadaan estettyä. Jos poimijat ovat ulkomaisia tänne kutsuttuja ja näkee poimijoiden auton, kannattaa rekisterinumero ottaa ylös. Tällöin viranomaiset ja yritykset voivat keskenään selvittää, minkä yrityksen kutsumina raakoja marjoja poimivat marjastajat ovat tulleet maahan.