Väitös: Puutarhaharrastus oli 1700-luvulla tärkeä tekijä kaupunkien modernisaatiossa

Puutarhaharrastus oli tärkeä tekijä kaupunki-identiteetin syntymisessä ja kaupunkien modernisaatiossa Perämeren rannikolla 1700-luvulla. Vilkkaiden kauppasuhteiden ansiosta puutarhoihin saatiin uusia ideoita maan rajojen ulkopuolelta. Uudet virtaukset näkyivät myös hautajaiskoristeluissa perinteisten tapojen rinnalla.

Väitöskirjassa tutkittiin kasvien käyttötapoja ja ympäristön muokkaamista Perämeren itärannikolla erityisesti 1600-luvulta 1800-luvulle. Tutkimuskohteina olivat kotitaloudet ja hautaukset.

Kotitalouksissa keskeisiä olivat puutarhaviljely ja ruokatalouteen liittyvät kasvit. Kaupunkipuutarha, joka oli ollut tunnusomaista kaupungeissa jo keskiajalla, jalostui 1700- ja 1800-lukujen aikana esteettisemmäksi, puistomaiseksi, kaupungin tunnusomaiseksi osaksi myös Torniossa.

Ideat saavuttivat pohjoisen suhteellisen nopeasti vilkkaiden kauppasuhteiden ansiosta. Vieraita tuontikasveja, lääkkeitä tai ruokia korvattiin kuitenkin kotoisilla kasveilla ja paikalliset perinteet pitivät pintansa.

Torniossa materiaalien saatavuus määritteli omistamista, eikä oman etnisen tai luokkaidentiteetin julkituominen ollut pienessä yhteisössä niin tärkeää.

1700-luvun puutarhaharrastus oli kaupungistumisen osana modernisaation keskeinen piirre ja tärkeä kaupunki-identiteetin ilmentämisessä, samoin kuin tietynlaisen ruokakulttuurin omaksuminen.

Myös hautakasvien käyttötapoja määritteli saatavuus ja tutut käytännöt. Hautaamisessa eri tavat ja perinteet sekoittuivat keskenään ja merkitysten alkuperä hämärtyi. Paikallisten kasvien rinnalle tuli uusia kasveja ja keinotekoisia koristeita 1700-luvun aikana. 1800-luvulla hautaamisen yhteyteen tulivat sisäkukat ja yhä enemmän alkuperältään vieraat lajit.

Joidenkin hautakasvien kohdalla on nähtävissä pitkiä perinteitä, jotka rikkovat kulttuurirajoja sekä maantieteellisessä, ajallisessa että uskonnollisessa ympäristössä. Tällaisia ovat esimerkiksi havujen ja tuohen käyttö.

Kasvien valinnassa, sekä arjessa että juhlassa, alkoi korostua yksilökeskeisyys ja monipuolisuus, joita vahvisti varallisuus. Kuusi, koivu, kataja ja vadelma pysyivät pitkään pohjoisen väen elämässä ja kuolemassa niin lääkkeinä, koristeina, ruokana, mausteina ja hajuina kuin rakenteina ja symboleinakin.

Filosofian maisteri Annemari Tranberg väittelee Oulun yliopistossa perjantaina 25.5.2018. Arkeologian alaan kuuluvan väitöskirjan otsikko on Changes in the environment and human relationship on the Bothnian Bay coast in early modern times – macrofossil research on the use of plants in a changing world (Ympäristön ja ihmisen suhteen muuttuminen Perämeren rannikolla varhaismodernina aikana: Makrofossiilitutkimus kasvien käytöstä muuttuvassa maailmassa). Vastaväittäjinä toimivat dosentti Juhani Kostet Museovirastosta ja dosentti Georg Haggrén Helsingin yliopistosta ja kustoksena dosentti Timo Ylimaunu. Väitöstilaisuus alkaa Linnanmaalla Keckmaninsalissa (HU106) klo 12.00.

Viisi vinkkiä vihreälle parvekkeelle

Upeat ruukkudaaliat sopivat myös puolivarjoisan parvekkeen ruukkuistutuksiin.

Nyt on paras aika laittaa parvekkeet kesäkuntoon. Näiden Puutarhaliiton vinkkien avulla pääset nauttimaan kukoistavasta parvekkeesta myöhäiseen syksyyn asti:

  1. Siivoa parveke ja hanki istutuksia varten tilavia kunnollisia ruukkuja. Parvekelaatikoissakin on hyvä olla altakastelu- tai sorapohja, joka varastoi kasveille vettä. Pienissä ruukuissa ostetut taimet jaksavat kukkia pitempään, kun ne istutetaan uudelleen reilunkokoiseen astiaan.
  2. Käytä kesäkukille multaa, jossa on hitaasti liukenevia lannoitteita ja kastelukiteitä. Niitä voi myös lisätä olemassa olevaan multaan. Anna mullan kuivahtaa kastelujen välillä ja kastele ruukut aina kunnolla. Useimmiten pari kastelukertaa riittää viikossa. Muista avata lasitukset lämpimiä jaksoina, jotta kasvit ei paahdu liian kuumassa.
  3. Valitse kasvit parvekkeen valoisuuden mukaan. Pohjois- ja itäparvekkeella menestyvät ahkeraliisat, orvokit, verenpisarat, hortensiat, begoniat, monet koristeelliset perennat ja heinät. Myös havut sopivat parvekkeille. Paahteisille etelä- ja länsiparvekkeille valitaan auringossa viihtyviä kasveja kuten pelargoneja, tähtisilmiä, neilikoita, mehikasveja ja siniviuhkoja. Yhdistele hyötykasveja kuten yrttejä ja vaikka chilejä koristekasvisekoituksiin. Monet niistä nauttivat auringosta. Parvekkeen varjoisalle puolelle voi siirtää myös huonekasveja kesähoitoon.
  4. Parvekkeen kaikki pinnat kannattaa ottaa käyttöön. Kattorakenteisiin voi yleensä kiinnittää amppeleita. Seinät valloitetaan köynnöksillä, joiden avulla saadaan myös sopivaa näkösuojaa ulkoreunoille. Korkeissa ruukuissa tai kukkapylväissä olevat kasvit jättävät lattiaa vapaaksi, mutta tuovat rehevän vaikutelman parvekkeelle. Erilaisten tukien ja kukkatelineiden avulla kasvit saadaan kasvamaan ylöspäin, jolloin tilaa vapautuu muulle toiminnalle.
  5. Luo parvekkeelle oma pesä, jossa hengähdät hetken joka päivä nauttien kesän kulusta ja vehreydestä. Jo vartin hetki omassa puutarhakeitassa laskee stressitasoa, verenpainetta ja saa kehon hyrräämään mielihyvästä.