Vältä joulukukkien lakastuminen – Joulukuusi tai takka voi olla kohtalokas kukille

Kukat juhlistavat joulukodin. Osaa kukista voi joulun jälkeen kasvattaa viherkasveina ja osan voi istuttaa keväällä puutarhaan. Kun osaa välttää muutamat vaaranpaikat, joulukukkien hoito on helppoa ja niistä on iloa pitkäksi aikaa.

Kukkien kuljetus kaupasta kotiin on kriittistä joulukukkien menestymiselle. Yhä enemmän kukkia myydään marketeissa, joissa kukkien pakkaaminen jää ostajan vastuulle. Kiusaus on suuri kiikuttaa kasvi muiden ostosten lomassa pakkaamatta autoon.

− Joulutähti ja joulukaktus ovat kaikkein herkimmät kylmälle ja vedolle. Niitä ei koskaan saa kuljettaa pakkaamatta eikä niitä saa pakattunakaan jättää autoon. Joulukaktus tiputtaa nuppunsa ja joulutähti nuupahtaa helposti kylmässä. Joulukukista hyasintti, sypressi ja tulppaani sietävät parhaiten kylmää, opastaa Biolanin puutarhaneuvoja Riikka Kerttula.

Älä laita joulukukkia takan viereen

Sipulikukat, kuten hyasintti, ritarinkukka ja tulppaani, viihtyvät ja kukkivat pidempään viileässä. Samoin atsalea, jouluruusu ja syklaami viihtyvät viileässä. Näitä kasveja ei kannata laittaa lähelle takkaa, lämpöpumppua tai patteria. Lämpimässä kukinta on ohi nopeasti ja sipulikukat myös kasvattavat suhteettoman pitkän varren ja kaatuvat helposti.

− Lämmön lisäksi myös liika kastelu aiheuttaa sipulikukkien varren venymistä. Mutta ei hätää, jos ritarinkukka tai hyasintti venähtää liikaa, ne voi katkaista maljakkoon jatkamaan kukintaansa.  Täysin auennut hyasintti voidaan pakkasella siirtää myös ulos ja se jäätyy kauniiksi. Hyasinteista saa kauniin kimpun vaikka haudalle, vinkkaa Biolanin Riikka Kerttula.

Joulukuusi lakastuttaa kukat

Harvalle tulee mieleen, että joulukuusi voi olla syynä joulunajan kukkien nopeaan nuupahtamiseen. Joulukuusi erittää huoneilmaan etyleeniä, joka saa monet kukat vanhenemaan nopeasti ja jopa nuput putoamaan.

− Etyleeni on normaali kasvin hengityksessä muodostuva kaasu, joka saa hedelmät kypsymään. Valitettavasti se nopeuttaa myös kukkien vanhenemista. Siksi kaikki kukkivat kukat kannattaa sijoittaa mahdollisimman kauaksi joulukuusesta ja hedelmistä. Erityisesti joulukaktus ja orkideat pudottavat herkästi nuppunsa etyleenin vaikutuksesta, varoittaa Biolanin Riikka Kerttula.

Mitä huonommin joulukuusi voi sitä enemmän se erittää etyleeniä huoneilmaan. Siksi on tärkeää huolehtia joulukuusen hyvinvoinnista.

Joulukukkavinkit

Pidä multa tasaisen kosteana

 

Kastele niukasti

 

Jatka kasvatusta huonekasvina Istuta puutarhaan
atsalea

jouluruusu

joulutähti

syklaami

hyasintti

mehiruusuke

ritarinkukka

tulilatva

joulukaktus

mehiruusuke

muratti

orkidea

atsalea

hyasintti

jouluruusu

kielo

Vinkit suosituimpien joulukukan hoitoon

Atsalea viihtyy parhaiten viileässä ja siksi se sopiikin hyvin samoihin asetelmiin joulun sipulikukkien kanssa. Atsalean multa ei saa milloinkaan kuivua täysin. Kastelun voi tehdä upottamalla ruukun pari kertaa viikossa veteen muutamaksi minuutiksi. Ruukkuatsalean lehtiä kannattaa sumuttaa päivittäin. Jos atsalea säilyy elinvoimaisena kevääseen, sen voi istuttaa puutarhaan jatkamaan kasvuaan.

Hyasintti on yksi suosituimmista joulukukistamme. Liika kastelu venyttää kukkavartta, mutta hyasintin voi leikata maljakkoon. Hyasinttia voi käyttää myös ulkona koristeluun – pakkasella aukinaiset kukinnot jäätyvät kauniisti. Hyasintin tuoksu saattaa aiheuttaa herkille allergiaoireita.

Joulukaktus on ihana, piikitön väripilkku joulun istutuksiin. Joulukaktus voi kuitenkin pudottaa nupunsa, jos se kuljetetaan liian kylmässä tai sijoitetaan kotona liian lähelle joulukuusta. Kukinnan ajan joulukaktusta kastellaan säännöllisesti, mutta pintamullan annetaan kuitenkin kuivahtaa välillä. Joulukaktus viihtyy huonekasvina ja on suhteellisen helppo kukittaa uudelleen seuraavina vuosina.

Joulutähti on herkkä vedolle ja kylmälle, joten se pitää pakata kuljetusten ajaksi huolellisesti. Joulutähti sijoitetaan huoneessa valoisaan ja vedottomaan paikkaan. Joulutähteä kastellaan huoneenlämpöisellä vedellä usein, mutta pieninä annoksina, niin ettei multa pääse koskaan täysin kuivumaan. Joulutähden värittyneet ylälehdet säilyvät jopa kuukausia ja sen jälkeenkin joulutähteä voidaan kasvattaa viherkasvina.

Jouluruusu viihtyy parhaiten viileässä, mutta kukkii pitkään myös huoneenlämmössä. Kukinta voi jatkua jopa kuukauden. Jouluruusu tykkää tasaisesta kosteudesta ja kastelu onkin helpompaa, jos kasvi vaihdetaan kotona hieman isompaan astiaan. Jos jouluksi hankittu taimi on tarkoitus siirtää puutarhaan, se viedään kukinnan jälkeen viileään kellariin tai varastoon. Jos maa on sula, jouluruusun voi istuttaa suoraan ulos.

Ritarinkukka viihtyy valoisassa, mutta ei ole arka vedolle tai lämpötilanavaihteluille. Kastelu saa olla hyvin niukkaa, koska liika kastelu venyttää kukkavartta. Pitkän kukkavarren voi tukea kepillä tai sen voi leikata maljakkoon. Kuminauhan kietominen leikatun varren tyveen estää onttoa vartta kihartumasta.

Tulppaanit voivat koristaa joulukotia joko leikkokukkina tai istutustulppaaneina jouluasetelmissa. Leikkotulppaanien varsiin leikataan uudet imupinnat terävällä veitsellä ennen maljakkoon laittamista. Maljakkoon laitetaan kylmää vettä 5–10 cm. Vesi vaihdetaan muutaman päivän välein ja samalla voidaan leikata varsiin uudet imupinnat.

Suomen suosituin kesäkukka on pelargoni

Suomalaiset ovat äänestäneet pelargonin suosituimmaksi kesäkukaksi. Tieto käy ilmi Plantagenin keväällä 2019 teettämästä kyselytutkimuksesta.

IRO Researchin Plantagenin toimeksiannosta teettämässä kyselyssä 27 prosenttia vastaajista valitsi pelargonin mieluisimmaksi parveke- ja puutarhakukaksi. Pelargonin suosio korostui etenkin naisten ja yli 55-vuotiaiden keskuudessa. Kahden suosituimman joukossa se oli jokaisessa ikäryhmässä.

Plantagenin päähortonomi Johan Orren mukaan valinta on erinomainen, sillä pelargoni sopii niin parvekkeelle kuin pihallekin ja se on kestävä kukkien läpi koko kesän.

– Olemme vastanneet pelargonin vahvaan kysyntään muun muassa tuomalla kauppoihin Calliope-pelargonilajikkeen, joka on helppohoitoinen ja kestävä uutuuslajike, joka kukkii voimakkaissa väreissä alkukesästä syksyn ensimmäisiin halloihin asti. Calliope-pelargonin värivaihtoehtoja ovat punainen, roosa, oranssi, liila ja valkoinen sekä kaksivärinen valkopunainen, kertoo Orre.

Suomen toiseksi suosituin kesäkukka oli petunia, jonka vailtsi ykkösvaihtoehdokseen joka viides (20 %) vastaajista.

Suomalaisten viisi suosituinta kesäkukkaa:

1. pelargoni (27 %)
2. petunia (20 %)
3. tähtisilmä (11 %)
4. tupsulaventeli (10 %)
5. marketta (7 %)

Tutkimustulos perustuu IRO Research Oy:n Tuhat suomalaista -kuluttajapaneeliin. Tutkimuksen otos painotettiin iän, sukupuolen, asuinpaikkakunnan tyypin sekä maakunnan mukaan vastaamaan suomalaista väestöä valtakunnallisesti. Tutkimushaastatteluja tehtiin yhteensä 1 000 aikavälillä 12.–22.4.2019.

Viisi vinkkiä vihreälle parvekkeelle

Upeat ruukkudaaliat sopivat myös puolivarjoisan parvekkeen ruukkuistutuksiin.

Nyt on paras aika laittaa parvekkeet kesäkuntoon. Näiden Puutarhaliiton vinkkien avulla pääset nauttimaan kukoistavasta parvekkeesta myöhäiseen syksyyn asti:

  1. Siivoa parveke ja hanki istutuksia varten tilavia kunnollisia ruukkuja. Parvekelaatikoissakin on hyvä olla altakastelu- tai sorapohja, joka varastoi kasveille vettä. Pienissä ruukuissa ostetut taimet jaksavat kukkia pitempään, kun ne istutetaan uudelleen reilunkokoiseen astiaan.
  2. Käytä kesäkukille multaa, jossa on hitaasti liukenevia lannoitteita ja kastelukiteitä. Niitä voi myös lisätä olemassa olevaan multaan. Anna mullan kuivahtaa kastelujen välillä ja kastele ruukut aina kunnolla. Useimmiten pari kastelukertaa riittää viikossa. Muista avata lasitukset lämpimiä jaksoina, jotta kasvit ei paahdu liian kuumassa.
  3. Valitse kasvit parvekkeen valoisuuden mukaan. Pohjois- ja itäparvekkeella menestyvät ahkeraliisat, orvokit, verenpisarat, hortensiat, begoniat, monet koristeelliset perennat ja heinät. Myös havut sopivat parvekkeille. Paahteisille etelä- ja länsiparvekkeille valitaan auringossa viihtyviä kasveja kuten pelargoneja, tähtisilmiä, neilikoita, mehikasveja ja siniviuhkoja. Yhdistele hyötykasveja kuten yrttejä ja vaikka chilejä koristekasvisekoituksiin. Monet niistä nauttivat auringosta. Parvekkeen varjoisalle puolelle voi siirtää myös huonekasveja kesähoitoon.
  4. Parvekkeen kaikki pinnat kannattaa ottaa käyttöön. Kattorakenteisiin voi yleensä kiinnittää amppeleita. Seinät valloitetaan köynnöksillä, joiden avulla saadaan myös sopivaa näkösuojaa ulkoreunoille. Korkeissa ruukuissa tai kukkapylväissä olevat kasvit jättävät lattiaa vapaaksi, mutta tuovat rehevän vaikutelman parvekkeelle. Erilaisten tukien ja kukkatelineiden avulla kasvit saadaan kasvamaan ylöspäin, jolloin tilaa vapautuu muulle toiminnalle.
  5. Luo parvekkeelle oma pesä, jossa hengähdät hetken joka päivä nauttien kesän kulusta ja vehreydestä. Jo vartin hetki omassa puutarhakeitassa laskee stressitasoa, verenpainetta ja saa kehon hyrräämään mielihyvästä.

Uusi kotimainen alppiruusulajike julkistetaan Mustilassa 3.6.2017

85559e2be0c7228a_800x800ar

Kylmänkestävien keltakukkaisten alppiruusujen aikaansaaminen on ollut yksi alppiruusujalostuksen suurista haasteista. Professori Peter M. A. Tigerstedt julkistaa kahden vuosikymmenen työn tuloksena syntyneen keltakukkaisen uutuuslajikkeensa Mustilassa alppiruusujen päivänä lauantaina 3.6.2017 klo 12.00. Lajikkeen kukat ovat vaaleasävyiset, esikonkeltaiset, ja jalostaja päätti antaa sille juhlavuoden kunniaksi nimen ‘Suomi 100’. Ensimmäiset taimet tulevat samana päivänä myyntiin Arboretum Mustilassa sekä Mustila Puutarha -myymälässä (entinen Mustilan taimitarha). 

”Kylmänkestävien keltakukkaisten alppiruusujen aikaansaaminen on ollut yksi alppiruusujalostuksen suurista haasteista. Jalostuksen lähtökohtana olevat keltakukkaiset villialppiruusut ovat yleensä hyvin talvenarkoja tai muuten vaikeita kasvattaa. Keltakukkaisia alppiruusuja voidaan risteyttää kestävämpien lajien kanssa, mutta tällöin keltainen väri yleensä häviää.” kertoo uutuuslajikkeen jalostanut professori Peter M.A. Tigerstedt. Kestäviä keltaisia alppiruusuja on Suomessakin pyritty kehittämään sekä Arboretum Mustilassa että useiden harrastajien toimesta jo useiden vuosikymmenien ajan.

Ensimmäinen virallisesti rekisteröitävä kotimainen keltakukkainen alppiruusu on peräisin Peter M. A. Tigerstedtin vuonna 1995 tekemästä risteytyksestä, jossa erittäin kylmänkestävä korealainen mustilanalppiruusu ( Rhododendron brachycarpumvar. tigerstedtii ) on risteytetty amerikkalaisen monipolvisesta risteytyksestä kehitetyn, talvenaran ‘Lemonade’-lajikkeen siitepölyllä. Ensimmäinen jälkeläisistä ennätti kukkaan Mustilassa kesäkuussa 2004, ja herätti isoilla, vaaleankeltaisilla kukillaan suurta mediahuomiota. Lajikkeeksi Tigerstedt valitsi kuitenkin lopulta erään sisarpensaan, jolla on matalampi kasvutapa ja parempi keväthallojen sietokyky. Juhlavuoden kunniaksi lajikkeelle annettiin nimeksi ‘Suomi 100’.

Atsaleamaista räikeänkeltaista kukanväriä ei uutuuslajikkeelta pidä odottaa. Kukat ovat sävyltään lempeän vaaleat, esikonkeltaiset, ja ovat hehkeimmillään pilvisinä päivinä ja varjoisilla paikoilla. Kukinta on useimpia kotimaisia lajikkeita hieman varhaisempi ja alkaa tavallisesti jo touko-kesäkuun vaihteessa. Pensas kasvaa lopulta arviolta 1,5–2 metrin korkuiseksi. Alustavien kokemusten perusteella sitä suositellaan istutettavaksi menestymisvyöhykkeille I–III ja kokeiltavaksi myös yhtä tai kahta vyöhykettä pohjoisempana.

Lajike julkistetaan Mustilassa Alppiruusujen päivänä lauantaina 3.6.2017 klo 12.00, ja se tulee myyntiin samana päivänä sekä Arboretum Mustilassa että Mustila Puutarha -myymälässä (entinen Mustilan taimitarha).

ab4d74ecb7db436e_800x800ar

Samaan aikaan tulee myyntiin myös toinen vaaleankeltainen kotimainen lajike ‘Alli’ , joka on syntynyt kahden pitkäaikaisen, jo edesmenneen harrastajajalostajan Bengt Kihlmanin ja Reijo Hahkalan työstä. Pensas on alle metrin korkuinen, tuuhea ja pienilehtinen. Sen kukat ovat ‘Suomi 100’ -lajikkeeseen verrattuna pienemmät ja kylmemmän sävyiset, limetinvihreään vivahtavat, ja avautuvat jo toukokuussa. Hahkalan käyttämä työnimi “Kuutamo” luonnehtii väriä hyvin. ‘Alli’-lajikkeen risteytysemoina toimivat kaksi erittäin kylmänkestävää villialppiruusua, japaninalppiruusu ( Rhododendron brachycarpum var. brachycarpum ) ja ohotanalppiruusu ( Rhododendron aureum ), joten sitä suositetaan viljeltäväksi IV-vyöhykkeelle asti ja kokeiltavaksi vyöhykkeille V–VII. Vastaavia risteymiä kasvaa myös villinä Japanin vuoristoissa, joissa niistä käytetään risteymänimeä Rhododendron × nikomontanum .

Kevään kaunistus kangasvuokko on edelleen rauhoitettu

Kangasvuokko

Kuva: Marika Koskinen

Keväisin Etelä-Savon harjuilta ja kuivilta, valoisilta kankailta saattaa löytää erittäin näyttävän kevätkukkijan, kangasvuokon. Aikoinaan kangasvuokkoa poimittiin runsaasti, ja laji rauhoitettiin jo vuonna 1952. Viime vuosikymmeninä kangasvuokko on edelleen harvinaistunut ja on nykyään luokiteltu uhanalaiseksi lajiksi. Luonnonsuojeluasetuksessa kangasvuokko on rauhoitettu laji. Luonnossa kasvavat kangasvuokot on siten jätettävä rauhaan.

Kangasvuokko (Pulsatilla vernalis) on leinikkikasvien heimoon kuuluva monivuotinen, keväisin kukkiva kasvi. Pääosin kangasvuokon kukinta ajoittuu toukokuulle, mutta kaikkein lämpimimmillä kasvupaikoilla laji saattaa kukkia jo huhtikuun puolella. Kangasvuokon erittäin näyttävät ja kookkaat kermanvalkoiset ja pehmeäkarvaiset kukat nousevat maasta yksittäin; nuokkuva kukka löytyy yleensä 5-20 cm korkean pehmeäkarvaisen varren päästä. Myös sinertäviä kukintoja on tavattu. Kukinnan jälkeen kukkaperät saattavat nousta jopa yli 30 cm korkeuteen, jotta lenninhaivenella varustetuilla siemenillä olisi mahdollisimman hyvät leviämismahdollisuudet. Kukkimatonta kangasvuokkoa on vaikeaa havaita, sillä lehtiruusukkeen ikivihreät lehdet kasvavat lähes maanmyötäisesti.

Kangasvuokko on arokasvi, joka levisi Suomeen pian jääkauden jälkeen, jolloin kasvipeite oli harvaa. Nykyään kangasvuokolle otollisimmat olosuhteet löytyvät kuivista ja valoisista harjumänniköistä sekä hiekkaisilta puolukka- ja kanervakankailla. Monesti lajin kasvaa myös hiekkaisilla teiden pientareilla tai polkujen reunoilla, joissa on siementen itämistä helpottavaa paljasta maanpintaa.

Suomessa kangasvuokon levinneisyys painottuu Kaakkois-Suomeen Salpausselkien ja Etelä-Savon alueelle, vaikka yksittäisiä esiintymiä lajilla on Uudenmaan pohjoisosissa sekä Keski-Suomen ja Pohjois-Karjalan eteläosassa. Etelä-Savossa kangasvuokon löytää varmimmin Puumalan, Sulkavan, Savonlinnan, Kerimäen ja Punkaharjun kunnista, missä on runsaasti lajin vaatimia kuivia hiekkakankaita ja harjuja – kuitenkin maakunnan pohjoisimmat kangasvuokot löytyvät Joroisista saakka.

Kangasvuokko rauhoitettiin jo 1952

Komeat kukat ovat koituneet monesti kangasvuokkojen kohtaloksi. Kangasvuokko oli 1900-luvun alussa suosittu esimerkiksi äitienpäiväkukkana ja kangasvuokkoja kerättiin suuria määriä myyntiin. Jo tuolloin huomattiin kangasvuokon väheneminen, ja kasvin kerääminen myyntiä varten kiellettiin 1926. Kokonaan laji rauhoitettiin vuonna 1952. Rauhoitetun kasvin tai sen osan poimiminen, kerääminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen on kielletty. Kielto koskee myös kasvin siementen keräämistä.

Rauhoituksen jälkeenkin laji on vähentynyt. Keräämistä merkittävämmäksi kangasvuokon uhkatekijäksi on noussut kasvupaikkojen tuhoutuminen muun muassa soranoton tai voimakkaiden metsätaloustoimien seurauksena. Kangasvuokko onkin harvinaistunut siinä määrin, että vuodesta 2000 lähtien kangasvuokko on luokiteltu uhanalaiseksi, vaarantuneeksi lajiksi.

Valitettavasti edelleen, rauhoituksesta huolimatta, kangasvuokkoja poimitaan ja siirretään pihoihin jonkin verran. Maljakkoon siirrettynä kukat kuihtuvat hyvin nopeasti, ja kasvupaikan suhteen kasvi on vaatelias eikä tule menestymään pihaan siirrettynä. Lisäksi kangasvuokolla on laaja juurakko, joka vaurioituu kun kasvi kaivetaan maasta ylös. Kuten monet muutkin luonnonkasvit, kukkiva kangasvuokko on kaunein omassa luonnonympäristössään.

Taimitarhoilta puutarhaharrastajat voivat hankkia pihaansa näyttäviä kangasvuokon sukulaiskasveja, esimerkiksi tarhakylmänkukkia tai arovuokkoja. Luonnossa kasvavat kangasvuokot tulee jättää rauhaan yhteisesti ihailtaviksi.