Seuraa tomaatin elämää – tomaattilive on avattu!

Kauppapuutarhaliitto on avannut tomaattiliven, jossa pääsee reaaliajassa seuraamaan tomaatin kasvua ja kehittymistä kasvihuoneessa. Liveä kuvaama kamera on sijoitettu eteläsuomalaisen kauppapuutarhan kasvihuoneeseen. Tämän ansiosta katsojat saavat hyvän kokonaiskuvan tomaatin kasvuympäristöstä. 

– Kotimaisten vihannesten viljely kiinnostaa suomalaisia nyt enemmän kuin koskaan. Haluamme tomaattiliven välityksellä näyttää, kuinka kotimainen tomaatit kasvavat. Harvaa tietää, että aika kukinnasta poimintaan kestää lähes kaksi kuukautta, kertoo toiminnanjohtaja Jyrki Jalkanen Kauppapuutarhaliitosta.

Livessä nähdään pyöreän klassikkotomaatin kasvua. Klassikkotomaatti on Suomen yleisimmin kaupallisesti viljelty tomaatti. Sen lisäksi markkinoilla on erikoistomaatteja, kuten kirsikkatomaatteja, erilaisia terttutomaatteja, keltaisia ja oransseja tomaatteja, luumutomaatteja, pihvitomaatteja sekä miniluumutomaatteja. Kotimaisten erikoistomaattien kysyntä on noussut viime vuosina. 

Tomaattia tuotetaan Suomessa vuosittain noin 40 miljoonaa kiloa. Satoa saadaan ympäri vuoden, ja satohuippu ajoittuu kesälle. Satohuipun aikana kotimaisen tomaatin kulutus jopa kaksinkertaistuu talveen verrattuna. Tomaatin kokonaistuotantoala Suomessa on noin 100 hehtaaria. Tästä alasta noin 30 hehtaarilla viljellään ympäri vuoden. 

– Suomi on väkilukuunsa ja sijaintiinsa nähden tomaatin suurmaa. Näin laajaa omaa ympärivuotista tomaattituotantoa ei ole muualla Euroopassa. Tämä on tärkeää esimerkiksi ruokaturvamme näkökulmasta, Jalkanen muistuttaa.

Luonnonvarakeskuksen vuonna 2019 tekemän tutkimuksen mukaan suomalaisen kasvihuoneviljelyn hiilijalanjälki on tippunut 56 prosenttia vuosien 2004 ja 2017 välisenä aikana. Kotimaisen tomaatin hiilijalanjälki oli vuonna 2017 2,7 kiloa hiilidioksidia tuotettua kiloa kohden. Kasvihuonevihannesten ilmastovaikutus yhtä suomalaista kohden on noin 38 hiiliekvivalenttia vuodessa. Tämä tarkoittaa, että kasvihuonevihannesten osuus yhden henkilön hiilijalanjäljestä on noin 0,4 prosenttia. Elintarvikkeiden hiilijalanjäljestä kasvihuonevihannesten osuus on noin 2,2 prosenttia.

Tomaattiliveä pääset seuraamaan Kauppapuutarhaliiton verkkosivuilta. 

Kurkun maailmanennätys taas Suomeen

Suomessa on jälleen kirjattu maailman korkeimmat kasvihuonekurkun sadot. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tietojen mukaan suomalaiset viljelijät poimivat vuonna 2019 keksimäärin 93 kiloa yhtä kasvihuoneneliömetriä kohden. Lisäystä edellisvuodesta oli noin kahdeksan prosenttia.

– Tämä on huiman nopeaa kehitystä. Vastaavaan ei ylletä missään muualla maailmassa. Esimerkiksi tehokkaana pidetyn Hollannissa keskisato on FAO:n tilastojen mukaan noin 73, Norjassa 74, Islannissa 66 ja Ruotsissa 46 yhdeltä kasvihuoneneliömetriltä vuodessa. Espanjassa sato jää alle kymmeneen kiloon neliömetriltä, kertoo toiminnanjohtaja Jyrki Jalkanen Kauppapuutarhaliitosta.

Maailman korkeimman keskisadon lisäksi myös yksittäisten yritysten huippusadot ovat maailman korkeimmat. Puutarhoilla on ylletty jopa 250 kilon neliösatoihin.

– Osaamme tämän Suomessa hyvin. Meillä on perheyrityksissä jo kolmas sukupolvi viljelmässä kurkkua ympäri vuoden. Yhdessä huipputeknologian kanssa satotaso on saatu huippuun, mutta samanaikaisesti myös tuotannon hiilijälki on Luken tutkimusten mukaan pudonnut kymmeniä prosentteja. Kuluttaja saa joka päivä tuoreita lähivihanneksia, ja varsin edullisesti, joten tässä yhtälössä on vain voittajia, Jyrki Jalkanen huomauttaa.

Kurkku on Suomen tärkein kasvihuonevihannes. Viime vuonna sato ylsi 50 miljoonaan kiloon, mikä on kaikkien aikojen ennätys. Kurkkua viljellään noin 170 kauppapuutarhalla kautta maan. Sadon tuottamiseen tarvitaan yhteensä noin 53 hehtaaria kasvihuoneita.

Tee huonekasvien määräaikaishuolto helmikuussa

Alokasia, juurakkovehka

Pilvinen ja sateinen talvi on koetellut huonekasveja. Vähäinen luonnonvalon määrä on aiheuttanut normaalia enemmän lehtien ruskettumista. Keväthuollolla ehostetaan huonekasvit uuteen kukoistukseen. Nyt on aika vaihtaa multa ja aloittaa lannoitus.

Huonekasvien kasvu alkaa kevättalvella, kun luonnonvalon määrä lisääntyy. Viimeistään helmi-maaliskuussa koko Suomessa on riittävästi valoa uuteen kasvuun. Sitä ennen kasvit tarvitsevat keväthuollon.

‒ Huonekasvien keväthuolto aloitetaan leikkaamalla talven aikana ruskettuneet lehdet pois. Talven pölyt huuhdotaan pois viemällä kasvi suihkuun. Puhtaat lehdet pyydystävät kaiken saatavilla olevan auringonvalon ja yhteyttävät tehokkaammin, muistuttaa Biolanin puutarhaneuvoja Riikka Kerttula.

Älä lintsaa mullanvaihdossa

Ruukun jääminen liian pieneksi on vain yksi syy vaihtaa multa. Vielä tärkeämpää on huolehtia mullan rakenteesta ja oikeasta ravinnepitoisuudesta.

‒ Ruukussa multa maatuu vähitellen ja samalla se tiivistyy. Tiivistyneessä mullassa kasvin juuret eivät saa ilmaa ja ne voivat tukehtua. Lisäksi kasteluvedestä ja lannoitteista multaan kerääntyy vähitellen haitallisia määriä kalkkia ja suoloja. Kun mullan suolapitoisuus nousee, kasvi ei enää saa riittävästi vettä ja alkaa nuutua, varoittaa Biolanin Riikka Kerttula.

Jokavuotinen mullanvaihto takaa, että kasvin juuret säilyvät elinvoimaisina. Mullanvaihto rasittaa kasvia vähiten, kun se tehdään heti kevättalvella uuden kasvun alkaessa.

Lannoittamalla vältät näivettymisen

Huonekasvit käyttävät ruukussa olevan mullan ravinteet nopeasti loppuun. Ilman säännöllistä lannoitusta kasvit kärsivät ravinteiden puutteesta ja alkavat vähitellen näivettyä.

‒ Aloittelevat viherkasviharrastajat laiminlyövät lannoituksen liian usein. Jos kasvilla ei ole käytössä ravinteita, kasvu pysähtyy ja alkaa henkiinjäämistaistelu. Huonekasvien lannoituksen voi hoitaa kasteluveteen lisättävillä ravinnenesteellä tai ruukun multaan kerran kuukaudessa lisättävillä ravinnepuikoilla. Laiskalle lannoittajalle suosittelen ravinnepuikkoja, koska niiden lannoitusvaikutus on pitkä, sanoo Biolanin Riikka Kerttula.

Huonekasviravinteiden annosteluohjeet kannattaa lukea aina pakkauksesta ja noudattaa niitä. Lannoitusta jatketaan helmikuulta aina lokakuun loppuun asti.  

Tämän kevään suosikkikasvit – näillä hoitovinkeillä onnistut

Alokasia, juurakkovehka

Kun kevätaurinko alkaa porottaa, siirrä alokasia pois eteläikkunalta. Se viihtyy paremmin ikkunalla, johon paistaa vain aamu- tai ilta-aurinko. Pidä multa tasaisen kosteana, mutta älä jätä vettä seisomaan aluslautaselle. Alokasia viihtyy tavallisessa kukkamullassa. Jos olet laiska kastelija, istuta alokasia kasvusammaleeseen, joka varastoi hyvin vettä. Aloita lannoitus nyt ja jatka sitä aina lokakuun loppuun asti.   

Kultaköynnös

Kultaköynnös on helppohoitoinen huonekasvi, joka viihtyy valossa, mutta myös hieman sisemmällä huoneessa. Lajikkeet, joilla on limenväriset tai valkokirjavat lehdet, tarvitsevat valoisamman kasvupaikan kuin vihreälehtiset yksilöt. Kultaköynnös kasvaa kauniisti amppelissa tai sen voi ohjata kasvamaan tukea vasten ylöspäin. Kultaköynnös viihtyy tavallisessa kukkamullassa, mutta tee ruukun pohjalle salaojitus kevytsorasta, jotta ylimääräinen kasteluvesi valuu pois ruukusta.

Peikonlehti

Peikonlehti kaipaa säännöllistä kastelua. Koska multa ei saa koskaan päästä täysin kuivaksi, vaihda mullaksi hyvin kosteutta pidättävä kasvusammal. Peikonlehti viihtyy itä- ja länsi-ikkunalla ja hajavalossa myös sisemmällä huoneessa. Pidä suuret lehdet puhtaana pölystä vuoden ympäri. Koska peikonlehti kasvaa nopeasti, se tarvitsee säännöllistä lannoitusta helmikuun alusta lokakuun loppuun.

Perhosorkidea

Kastele perhosorkidea kerran viikossa upottamalla ruukku huoneenlämpöiseen veteen noin 15 minuutiksi. Lannoita orkideaa lisäämällä kasteluveteen orkidearavinnetta. Kukinnan jälkeen vaihda tarvittaessa uusi kasvualusta. Perhosorkideaa ei saa istuttaa multaan, vaan se tarvitsee ruukkuun männynkaarnaa, hieman biohiiltä sekä kuitupitoista turvetta tai rahkasammalta. Kasvualusta vaihdetaan vähintään kolmen vuoden välein.

Rahapuu

Rahapuun voi tappaa liikakastelulla. Mehevät lehdet varastoivat vettä, ja kasvi kestääkin mullan kuivumisen kastelujen välillä. Ahkeran kastelijan kannattaa istuttaa rahapuu kaktusmultaan, joka kuivuu tavallista multaa nopeammin kastelun jälkeen. Rahapuu kasvaa hitaasti ja siksi sille riittää mullanvaihto parin vuoden välein. Rahapuu viihtyy perinteisessä saviruukussa.

Silkkimaija

Upealehtinen silkkimaija on viihtyessään nopeakasvuinen viherkasvi, joka tarvitsee vuosittaisen mullanvaihdon. Silkkimaija vaatii säännöllistä kastelua. Kun istutat sen altakasteluruukkuun tai laitat tavalliseen ruukkuun ilmavaa, mutta kosteutta pidättävää kasvusammalta, pääset kastelussa helpommalla. Pidä isot lehdet puhtaana pölystä suihkuttelemalla kasvia säännöllisesti. Aloita lannoitus nyt ja jatka sitä aina lokakuun loppuun asti.

:KATSO VIDEO: Orkidea on täydellinen kasvi ystävänpäiväksi – Näin sen saa kukoistamaan

Talvi on orkidean kulta-aikaa! Se on eksoottinen, monivuotinen kasvi, josta on olemassa lähes 25 000 eri lajiketta. Orkidean pystysuora varsi ja sen nippumaisesti kasvavat kukinnot erottavat sen muista kasveista helposti. Monet luulevat, että orkidea on vaativa ja vaikeasti hoidettava kasvi, mutta se on vain myytti. Tosiasiassa se on tavattoman helppohoitoinen kukka ja erinomainen lahja kasveista pitävälle ystävälle tai puolisolle.

Orkideoita kasvaa luonnossa Aasiassa ja Australiassa. Siellä orkideat kasvavat puihin tarrautuneina, jolloin ne voivat hyödyntää puista valuvaa sadevettä. Suomessa yleisin orkidealaji on perhosorkidea (phalaenopsis). Sitä löytyy monissa eri väreissä, ja se on helppo saada kukoistamaan kotona.

Sijoittaminen

Orkidea rakastaa valoa, mutta se ei viihdy suorassa auringonvalossa. Se menestyy parhaiten noin 18–25 asteen lämpötilassa eli huoneenlämpö on sille otollinen.

Multa

Orkideat tulee istuttaa erityiseen kasvualustaan, joka koostuu rakenteeltaan erilaisista kaarnan palasista. Orkidean juuret viihtyvät parhaiten tämän alustan tarjoamassa, huokoisen materiaalin muodostamassa kasvuympäristössä.

Kastelu

Kun juuret näyttävät harmaalta ja orkidea tuntuu kevyeltä, on kastelun aika. Kasteluväli on yleensä 5–12 päivää. Kukka tarvitsee vähemmän kastelua lepoaikana ja enemmän kasvukaudella.

1. Laita kukka ämpäriin, jossa on huoneenlämpöistä vettä, ja pidä sitä siellä, kunnes kasvualusta on täysin kastunut.

2. Nosta orkidea ylös ja anna ylimääräisen veden valua pois.

3. Ennen kuin asetat kukan takaisin ruukkuun, täytä ruukku koristekivillä ja sen jälkeen vedellä aina kivien reunaan asti. Kosteus ulottuu näin korkealle, mistä orkideat pitävät.

Ravinteet

Kukinnan aikana orkidealle annetaan ravinnetta kerran kuukaudessa kastelun yhteydessä. Orkideoille on oma erityinen ravinteensa, jota on saatavilla sekä nesteenä että puikkoina. Noudata pakkauksessa olevia ohjeita äläkä ylitä annosmäärää.

Orkidea tarvitsee säännöllistä kastelua, mutta sen seisottaminen vedessä liian pitkään ei ole sille hyväksi. Seuraavaksi viisi muuta vinkkiä, jotka auttavat orkideaasi menestymään – ja toivottavasti kukkimaan uudelleen.

1. Uudelleenistuttaminen
Orkidea tulee siirtää, jos se kasvaa ulos ruukusta tai kasvualustan maaperä on menettänyt ilmavuutensa.

2. Orkidean leikkaaminen
Jotta orkideasi jatkaisi kukkimistaan, leikkaa sen kuihtuneet ja kuivuneet varret. Varsi on valmis leikattavaksi, kun se on väriltään ruskea. Ilmajuuret keräävät vettä ja antavat kasville energiaa, joten älä leikkaa niitä tai muita vihreitä juuria.

3. Sijainnin vaihtaminen
Onko orkideasi lehtiin ilmestynyt pieniä mustia pisteitä? Silloin orkideasi saa liikaa aurinkoa. Siirrä kukka toisen ikkunan eteen tai sijoita se liialta auringonvalolta suojaavan verhon taakse.

4. Lisäkosteutus
Pidä lähistöllä suihkepulloa, jotta voit antaa kasvin lehdille lisäkosteutta kuivassa sisäilmassa. Älä suihkuta vettä suoraan kukkiin, sillä ne ovat herkkiä kosteudelle.

5. Oikea maaperä ja lannoittaminen
Jotta kukkasi menestyisi parhaalla mahdollisella tavalla, tarvitset sen hoitoon oikeanlaista orkideamultaa sekä ravinteita.

Vältä joulukukkien lakastuminen – Joulukuusi tai takka voi olla kohtalokas kukille

Kukat juhlistavat joulukodin. Osaa kukista voi joulun jälkeen kasvattaa viherkasveina ja osan voi istuttaa keväällä puutarhaan. Kun osaa välttää muutamat vaaranpaikat, joulukukkien hoito on helppoa ja niistä on iloa pitkäksi aikaa.

Kukkien kuljetus kaupasta kotiin on kriittistä joulukukkien menestymiselle. Yhä enemmän kukkia myydään marketeissa, joissa kukkien pakkaaminen jää ostajan vastuulle. Kiusaus on suuri kiikuttaa kasvi muiden ostosten lomassa pakkaamatta autoon.

− Joulutähti ja joulukaktus ovat kaikkein herkimmät kylmälle ja vedolle. Niitä ei koskaan saa kuljettaa pakkaamatta eikä niitä saa pakattunakaan jättää autoon. Joulukaktus tiputtaa nuppunsa ja joulutähti nuupahtaa helposti kylmässä. Joulukukista hyasintti, sypressi ja tulppaani sietävät parhaiten kylmää, opastaa Biolanin puutarhaneuvoja Riikka Kerttula.

Älä laita joulukukkia takan viereen

Sipulikukat, kuten hyasintti, ritarinkukka ja tulppaani, viihtyvät ja kukkivat pidempään viileässä. Samoin atsalea, jouluruusu ja syklaami viihtyvät viileässä. Näitä kasveja ei kannata laittaa lähelle takkaa, lämpöpumppua tai patteria. Lämpimässä kukinta on ohi nopeasti ja sipulikukat myös kasvattavat suhteettoman pitkän varren ja kaatuvat helposti.

− Lämmön lisäksi myös liika kastelu aiheuttaa sipulikukkien varren venymistä. Mutta ei hätää, jos ritarinkukka tai hyasintti venähtää liikaa, ne voi katkaista maljakkoon jatkamaan kukintaansa.  Täysin auennut hyasintti voidaan pakkasella siirtää myös ulos ja se jäätyy kauniiksi. Hyasinteista saa kauniin kimpun vaikka haudalle, vinkkaa Biolanin Riikka Kerttula.

Joulukuusi lakastuttaa kukat

Harvalle tulee mieleen, että joulukuusi voi olla syynä joulunajan kukkien nopeaan nuupahtamiseen. Joulukuusi erittää huoneilmaan etyleeniä, joka saa monet kukat vanhenemaan nopeasti ja jopa nuput putoamaan.

− Etyleeni on normaali kasvin hengityksessä muodostuva kaasu, joka saa hedelmät kypsymään. Valitettavasti se nopeuttaa myös kukkien vanhenemista. Siksi kaikki kukkivat kukat kannattaa sijoittaa mahdollisimman kauaksi joulukuusesta ja hedelmistä. Erityisesti joulukaktus ja orkideat pudottavat herkästi nuppunsa etyleenin vaikutuksesta, varoittaa Biolanin Riikka Kerttula.

Mitä huonommin joulukuusi voi sitä enemmän se erittää etyleeniä huoneilmaan. Siksi on tärkeää huolehtia joulukuusen hyvinvoinnista.

Joulukukkavinkit

Pidä multa tasaisen kosteana

 

Kastele niukasti

 

Jatka kasvatusta huonekasvina Istuta puutarhaan
atsalea

jouluruusu

joulutähti

syklaami

hyasintti

mehiruusuke

ritarinkukka

tulilatva

joulukaktus

mehiruusuke

muratti

orkidea

atsalea

hyasintti

jouluruusu

kielo

Vinkit suosituimpien joulukukan hoitoon

Atsalea viihtyy parhaiten viileässä ja siksi se sopiikin hyvin samoihin asetelmiin joulun sipulikukkien kanssa. Atsalean multa ei saa milloinkaan kuivua täysin. Kastelun voi tehdä upottamalla ruukun pari kertaa viikossa veteen muutamaksi minuutiksi. Ruukkuatsalean lehtiä kannattaa sumuttaa päivittäin. Jos atsalea säilyy elinvoimaisena kevääseen, sen voi istuttaa puutarhaan jatkamaan kasvuaan.

Hyasintti on yksi suosituimmista joulukukistamme. Liika kastelu venyttää kukkavartta, mutta hyasintin voi leikata maljakkoon. Hyasinttia voi käyttää myös ulkona koristeluun – pakkasella aukinaiset kukinnot jäätyvät kauniisti. Hyasintin tuoksu saattaa aiheuttaa herkille allergiaoireita.

Joulukaktus on ihana, piikitön väripilkku joulun istutuksiin. Joulukaktus voi kuitenkin pudottaa nupunsa, jos se kuljetetaan liian kylmässä tai sijoitetaan kotona liian lähelle joulukuusta. Kukinnan ajan joulukaktusta kastellaan säännöllisesti, mutta pintamullan annetaan kuitenkin kuivahtaa välillä. Joulukaktus viihtyy huonekasvina ja on suhteellisen helppo kukittaa uudelleen seuraavina vuosina.

Joulutähti on herkkä vedolle ja kylmälle, joten se pitää pakata kuljetusten ajaksi huolellisesti. Joulutähti sijoitetaan huoneessa valoisaan ja vedottomaan paikkaan. Joulutähteä kastellaan huoneenlämpöisellä vedellä usein, mutta pieninä annoksina, niin ettei multa pääse koskaan täysin kuivumaan. Joulutähden värittyneet ylälehdet säilyvät jopa kuukausia ja sen jälkeenkin joulutähteä voidaan kasvattaa viherkasvina.

Jouluruusu viihtyy parhaiten viileässä, mutta kukkii pitkään myös huoneenlämmössä. Kukinta voi jatkua jopa kuukauden. Jouluruusu tykkää tasaisesta kosteudesta ja kastelu onkin helpompaa, jos kasvi vaihdetaan kotona hieman isompaan astiaan. Jos jouluksi hankittu taimi on tarkoitus siirtää puutarhaan, se viedään kukinnan jälkeen viileään kellariin tai varastoon. Jos maa on sula, jouluruusun voi istuttaa suoraan ulos.

Ritarinkukka viihtyy valoisassa, mutta ei ole arka vedolle tai lämpötilanavaihteluille. Kastelu saa olla hyvin niukkaa, koska liika kastelu venyttää kukkavartta. Pitkän kukkavarren voi tukea kepillä tai sen voi leikata maljakkoon. Kuminauhan kietominen leikatun varren tyveen estää onttoa vartta kihartumasta.

Tulppaanit voivat koristaa joulukotia joko leikkokukkina tai istutustulppaaneina jouluasetelmissa. Leikkotulppaanien varsiin leikataan uudet imupinnat terävällä veitsellä ennen maljakkoon laittamista. Maljakkoon laitetaan kylmää vettä 5–10 cm. Vesi vaihdetaan muutaman päivän välein ja samalla voidaan leikata varsiin uudet imupinnat.

Suomen suosituin kesäkukka on pelargoni

Suomalaiset ovat äänestäneet pelargonin suosituimmaksi kesäkukaksi. Tieto käy ilmi Plantagenin keväällä 2019 teettämästä kyselytutkimuksesta.

IRO Researchin Plantagenin toimeksiannosta teettämässä kyselyssä 27 prosenttia vastaajista valitsi pelargonin mieluisimmaksi parveke- ja puutarhakukaksi. Pelargonin suosio korostui etenkin naisten ja yli 55-vuotiaiden keskuudessa. Kahden suosituimman joukossa se oli jokaisessa ikäryhmässä.

Plantagenin päähortonomi Johan Orren mukaan valinta on erinomainen, sillä pelargoni sopii niin parvekkeelle kuin pihallekin ja se on kestävä kukkien läpi koko kesän.

– Olemme vastanneet pelargonin vahvaan kysyntään muun muassa tuomalla kauppoihin Calliope-pelargonilajikkeen, joka on helppohoitoinen ja kestävä uutuuslajike, joka kukkii voimakkaissa väreissä alkukesästä syksyn ensimmäisiin halloihin asti. Calliope-pelargonin värivaihtoehtoja ovat punainen, roosa, oranssi, liila ja valkoinen sekä kaksivärinen valkopunainen, kertoo Orre.

Suomen toiseksi suosituin kesäkukka oli petunia, jonka vailtsi ykkösvaihtoehdokseen joka viides (20 %) vastaajista.

Suomalaisten viisi suosituinta kesäkukkaa:

1. pelargoni (27 %)
2. petunia (20 %)
3. tähtisilmä (11 %)
4. tupsulaventeli (10 %)
5. marketta (7 %)

Tutkimustulos perustuu IRO Research Oy:n Tuhat suomalaista -kuluttajapaneeliin. Tutkimuksen otos painotettiin iän, sukupuolen, asuinpaikkakunnan tyypin sekä maakunnan mukaan vastaamaan suomalaista väestöä valtakunnallisesti. Tutkimushaastatteluja tehtiin yhteensä 1 000 aikavälillä 12.–22.4.2019.

Viisi vinkkiä vihreälle parvekkeelle

Upeat ruukkudaaliat sopivat myös puolivarjoisan parvekkeen ruukkuistutuksiin.

Nyt on paras aika laittaa parvekkeet kesäkuntoon. Näiden Puutarhaliiton vinkkien avulla pääset nauttimaan kukoistavasta parvekkeesta myöhäiseen syksyyn asti:

  1. Siivoa parveke ja hanki istutuksia varten tilavia kunnollisia ruukkuja. Parvekelaatikoissakin on hyvä olla altakastelu- tai sorapohja, joka varastoi kasveille vettä. Pienissä ruukuissa ostetut taimet jaksavat kukkia pitempään, kun ne istutetaan uudelleen reilunkokoiseen astiaan.
  2. Käytä kesäkukille multaa, jossa on hitaasti liukenevia lannoitteita ja kastelukiteitä. Niitä voi myös lisätä olemassa olevaan multaan. Anna mullan kuivahtaa kastelujen välillä ja kastele ruukut aina kunnolla. Useimmiten pari kastelukertaa riittää viikossa. Muista avata lasitukset lämpimiä jaksoina, jotta kasvit ei paahdu liian kuumassa.
  3. Valitse kasvit parvekkeen valoisuuden mukaan. Pohjois- ja itäparvekkeella menestyvät ahkeraliisat, orvokit, verenpisarat, hortensiat, begoniat, monet koristeelliset perennat ja heinät. Myös havut sopivat parvekkeille. Paahteisille etelä- ja länsiparvekkeille valitaan auringossa viihtyviä kasveja kuten pelargoneja, tähtisilmiä, neilikoita, mehikasveja ja siniviuhkoja. Yhdistele hyötykasveja kuten yrttejä ja vaikka chilejä koristekasvisekoituksiin. Monet niistä nauttivat auringosta. Parvekkeen varjoisalle puolelle voi siirtää myös huonekasveja kesähoitoon.
  4. Parvekkeen kaikki pinnat kannattaa ottaa käyttöön. Kattorakenteisiin voi yleensä kiinnittää amppeleita. Seinät valloitetaan köynnöksillä, joiden avulla saadaan myös sopivaa näkösuojaa ulkoreunoille. Korkeissa ruukuissa tai kukkapylväissä olevat kasvit jättävät lattiaa vapaaksi, mutta tuovat rehevän vaikutelman parvekkeelle. Erilaisten tukien ja kukkatelineiden avulla kasvit saadaan kasvamaan ylöspäin, jolloin tilaa vapautuu muulle toiminnalle.
  5. Luo parvekkeelle oma pesä, jossa hengähdät hetken joka päivä nauttien kesän kulusta ja vehreydestä. Jo vartin hetki omassa puutarhakeitassa laskee stressitasoa, verenpainetta ja saa kehon hyrräämään mielihyvästä.

Uusi kotimainen alppiruusulajike julkistetaan Mustilassa 3.6.2017

85559e2be0c7228a_800x800ar

Kylmänkestävien keltakukkaisten alppiruusujen aikaansaaminen on ollut yksi alppiruusujalostuksen suurista haasteista. Professori Peter M. A. Tigerstedt julkistaa kahden vuosikymmenen työn tuloksena syntyneen keltakukkaisen uutuuslajikkeensa Mustilassa alppiruusujen päivänä lauantaina 3.6.2017 klo 12.00. Lajikkeen kukat ovat vaaleasävyiset, esikonkeltaiset, ja jalostaja päätti antaa sille juhlavuoden kunniaksi nimen ‘Suomi 100’. Ensimmäiset taimet tulevat samana päivänä myyntiin Arboretum Mustilassa sekä Mustila Puutarha -myymälässä (entinen Mustilan taimitarha). 

”Kylmänkestävien keltakukkaisten alppiruusujen aikaansaaminen on ollut yksi alppiruusujalostuksen suurista haasteista. Jalostuksen lähtökohtana olevat keltakukkaiset villialppiruusut ovat yleensä hyvin talvenarkoja tai muuten vaikeita kasvattaa. Keltakukkaisia alppiruusuja voidaan risteyttää kestävämpien lajien kanssa, mutta tällöin keltainen väri yleensä häviää.” kertoo uutuuslajikkeen jalostanut professori Peter M.A. Tigerstedt. Kestäviä keltaisia alppiruusuja on Suomessakin pyritty kehittämään sekä Arboretum Mustilassa että useiden harrastajien toimesta jo useiden vuosikymmenien ajan.

Ensimmäinen virallisesti rekisteröitävä kotimainen keltakukkainen alppiruusu on peräisin Peter M. A. Tigerstedtin vuonna 1995 tekemästä risteytyksestä, jossa erittäin kylmänkestävä korealainen mustilanalppiruusu ( Rhododendron brachycarpumvar. tigerstedtii ) on risteytetty amerikkalaisen monipolvisesta risteytyksestä kehitetyn, talvenaran ‘Lemonade’-lajikkeen siitepölyllä. Ensimmäinen jälkeläisistä ennätti kukkaan Mustilassa kesäkuussa 2004, ja herätti isoilla, vaaleankeltaisilla kukillaan suurta mediahuomiota. Lajikkeeksi Tigerstedt valitsi kuitenkin lopulta erään sisarpensaan, jolla on matalampi kasvutapa ja parempi keväthallojen sietokyky. Juhlavuoden kunniaksi lajikkeelle annettiin nimeksi ‘Suomi 100’.

Atsaleamaista räikeänkeltaista kukanväriä ei uutuuslajikkeelta pidä odottaa. Kukat ovat sävyltään lempeän vaaleat, esikonkeltaiset, ja ovat hehkeimmillään pilvisinä päivinä ja varjoisilla paikoilla. Kukinta on useimpia kotimaisia lajikkeita hieman varhaisempi ja alkaa tavallisesti jo touko-kesäkuun vaihteessa. Pensas kasvaa lopulta arviolta 1,5–2 metrin korkuiseksi. Alustavien kokemusten perusteella sitä suositellaan istutettavaksi menestymisvyöhykkeille I–III ja kokeiltavaksi myös yhtä tai kahta vyöhykettä pohjoisempana.

Lajike julkistetaan Mustilassa Alppiruusujen päivänä lauantaina 3.6.2017 klo 12.00, ja se tulee myyntiin samana päivänä sekä Arboretum Mustilassa että Mustila Puutarha -myymälässä (entinen Mustilan taimitarha).

ab4d74ecb7db436e_800x800ar

Samaan aikaan tulee myyntiin myös toinen vaaleankeltainen kotimainen lajike ‘Alli’ , joka on syntynyt kahden pitkäaikaisen, jo edesmenneen harrastajajalostajan Bengt Kihlmanin ja Reijo Hahkalan työstä. Pensas on alle metrin korkuinen, tuuhea ja pienilehtinen. Sen kukat ovat ‘Suomi 100’ -lajikkeeseen verrattuna pienemmät ja kylmemmän sävyiset, limetinvihreään vivahtavat, ja avautuvat jo toukokuussa. Hahkalan käyttämä työnimi “Kuutamo” luonnehtii väriä hyvin. ‘Alli’-lajikkeen risteytysemoina toimivat kaksi erittäin kylmänkestävää villialppiruusua, japaninalppiruusu ( Rhododendron brachycarpum var. brachycarpum ) ja ohotanalppiruusu ( Rhododendron aureum ), joten sitä suositetaan viljeltäväksi IV-vyöhykkeelle asti ja kokeiltavaksi vyöhykkeille V–VII. Vastaavia risteymiä kasvaa myös villinä Japanin vuoristoissa, joissa niistä käytetään risteymänimeä Rhododendron × nikomontanum .

Kevään kaunistus kangasvuokko on edelleen rauhoitettu

Kangasvuokko

Kuva: Marika Koskinen

Keväisin Etelä-Savon harjuilta ja kuivilta, valoisilta kankailta saattaa löytää erittäin näyttävän kevätkukkijan, kangasvuokon. Aikoinaan kangasvuokkoa poimittiin runsaasti, ja laji rauhoitettiin jo vuonna 1952. Viime vuosikymmeninä kangasvuokko on edelleen harvinaistunut ja on nykyään luokiteltu uhanalaiseksi lajiksi. Luonnonsuojeluasetuksessa kangasvuokko on rauhoitettu laji. Luonnossa kasvavat kangasvuokot on siten jätettävä rauhaan.

Kangasvuokko (Pulsatilla vernalis) on leinikkikasvien heimoon kuuluva monivuotinen, keväisin kukkiva kasvi. Pääosin kangasvuokon kukinta ajoittuu toukokuulle, mutta kaikkein lämpimimmillä kasvupaikoilla laji saattaa kukkia jo huhtikuun puolella. Kangasvuokon erittäin näyttävät ja kookkaat kermanvalkoiset ja pehmeäkarvaiset kukat nousevat maasta yksittäin; nuokkuva kukka löytyy yleensä 5-20 cm korkean pehmeäkarvaisen varren päästä. Myös sinertäviä kukintoja on tavattu. Kukinnan jälkeen kukkaperät saattavat nousta jopa yli 30 cm korkeuteen, jotta lenninhaivenella varustetuilla siemenillä olisi mahdollisimman hyvät leviämismahdollisuudet. Kukkimatonta kangasvuokkoa on vaikeaa havaita, sillä lehtiruusukkeen ikivihreät lehdet kasvavat lähes maanmyötäisesti.

Kangasvuokko on arokasvi, joka levisi Suomeen pian jääkauden jälkeen, jolloin kasvipeite oli harvaa. Nykyään kangasvuokolle otollisimmat olosuhteet löytyvät kuivista ja valoisista harjumänniköistä sekä hiekkaisilta puolukka- ja kanervakankailla. Monesti lajin kasvaa myös hiekkaisilla teiden pientareilla tai polkujen reunoilla, joissa on siementen itämistä helpottavaa paljasta maanpintaa.

Suomessa kangasvuokon levinneisyys painottuu Kaakkois-Suomeen Salpausselkien ja Etelä-Savon alueelle, vaikka yksittäisiä esiintymiä lajilla on Uudenmaan pohjoisosissa sekä Keski-Suomen ja Pohjois-Karjalan eteläosassa. Etelä-Savossa kangasvuokon löytää varmimmin Puumalan, Sulkavan, Savonlinnan, Kerimäen ja Punkaharjun kunnista, missä on runsaasti lajin vaatimia kuivia hiekkakankaita ja harjuja – kuitenkin maakunnan pohjoisimmat kangasvuokot löytyvät Joroisista saakka.

Kangasvuokko rauhoitettiin jo 1952

Komeat kukat ovat koituneet monesti kangasvuokkojen kohtaloksi. Kangasvuokko oli 1900-luvun alussa suosittu esimerkiksi äitienpäiväkukkana ja kangasvuokkoja kerättiin suuria määriä myyntiin. Jo tuolloin huomattiin kangasvuokon väheneminen, ja kasvin kerääminen myyntiä varten kiellettiin 1926. Kokonaan laji rauhoitettiin vuonna 1952. Rauhoitetun kasvin tai sen osan poimiminen, kerääminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen on kielletty. Kielto koskee myös kasvin siementen keräämistä.

Rauhoituksen jälkeenkin laji on vähentynyt. Keräämistä merkittävämmäksi kangasvuokon uhkatekijäksi on noussut kasvupaikkojen tuhoutuminen muun muassa soranoton tai voimakkaiden metsätaloustoimien seurauksena. Kangasvuokko onkin harvinaistunut siinä määrin, että vuodesta 2000 lähtien kangasvuokko on luokiteltu uhanalaiseksi, vaarantuneeksi lajiksi.

Valitettavasti edelleen, rauhoituksesta huolimatta, kangasvuokkoja poimitaan ja siirretään pihoihin jonkin verran. Maljakkoon siirrettynä kukat kuihtuvat hyvin nopeasti, ja kasvupaikan suhteen kasvi on vaatelias eikä tule menestymään pihaan siirrettynä. Lisäksi kangasvuokolla on laaja juurakko, joka vaurioituu kun kasvi kaivetaan maasta ylös. Kuten monet muutkin luonnonkasvit, kukkiva kangasvuokko on kaunein omassa luonnonympäristössään.

Taimitarhoilta puutarhaharrastajat voivat hankkia pihaansa näyttäviä kangasvuokon sukulaiskasveja, esimerkiksi tarhakylmänkukkia tai arovuokkoja. Luonnossa kasvavat kangasvuokot tulee jättää rauhaan yhteisesti ihailtaviksi.